Joulumieli – aineeton lahja lähimmäiselle
Kaikkialta silmille ja korville vyöryvä markkinahumu ja glitterillä kuorrutetut elämykset ovat kaukana siitä todellisuudesta, jossa liian moni suomalainen lapsiperhe elää. Monessa kodissa päällimmäinen huoli on, riittävätkö rahat jouluateriaan, lasten joululahjoista puhumattakaan.
Maailman tilanne ja ympärillämme vellova epävarmuus kuormittavat meitä kaikkia, miten kutakin. Sodat, väkivalta, ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhkakuvat ja luontokato huolestuttavat myös lapsia ja nuoria.
Vaikka asiat omalla kohdalla olisivat hyvin, voimme silti kokea riittämättömyyttä monin tavoin. Saatamme pohtia, onko oikein juhlia ja iloita, kun toisaalla on hätä, tuskin kattoa pään päällä. Onko oikein, että viiden kilon kinkku paistuu uunissa, pöytään katetaan graavisiikaa ja pukki tuo taloon säkillisen lahjoja?
Riittämättömyyden tunnetta voi lievittää iloa jakamalla ja huomioimalla epäitsekkäästi toiset ihmiset. Siihenhän joulumieli perustuu, antamisen iloon! Lahja voi olla tavaran sijaan myös aineeton, se voi olla välittämistä, puolustamista, avun tarjoamista.
Ota käyttöösi ja jaa kavereillesi Vanhempainliiton laatima joulun puuhalista. Tee se, mihin omat voimavarasi juuri nyt riittävät, ja mikä tuottaa iloa paitsi toiselle, myös itsellesi.
Kiitos jokaiselle vanhempaintoimijalle arvokkaasta työstänne lasten, nuorten, vanhempien sekä päiväkotien ja koulujen hyvän arjen puolesta.
Vanhempainliiton toimiston väki toivottaa hyvää joulunaikaa!
Jaa artikkeli
Lue myös nämä

Kodin ja koulun yhteistyötä uudessa tilanteessa
Etäopetus on suuri ponnistus ja vuorovaikutusharjoitus sekä opettajalle että oppilaalle. Kodin ja koulun yhteistyöhön on parhaillaan kehittymässä jotakin uutta, kun vuorovaikutus rakentuu vain etäyhteyksien kautta. Tehdään siitä yhdessä mahdollisimman hyvää. Olemme kaikille uudessa tilanteessa, jossa taistelemme terveyden puolesta ja tasapainottelemme tavoitteellisen oppimisen ja yhdestä arkipäivästä selviytymisen välillä.

Digiarjen suosituksilla tukea vanhemmuuteen
Jo hyvin pienelle lapselle muodostuu kiinnostus ja halu digitaalisia sisältöjä kohtaan. Miten ja milloin sitä on tarpeen rajata? Lausahdus “Iskä, laita puhelin pois” kuuluu hyvin usein jo kaksivuotiaan suusta. Teini-ikäiset lapset puolestaan edellyttävät samojen pelisääntöjen noudattamista meiltä aikuisilta, kuin mitä heidän kanssaan on sovittu. Lapsi ja nuori tarvitsee vanhempien aitoa läsnäoloa ja samalla tukea ja positiivista ohjausta digiarjessaan. Tätä varten Oulun kaupunkiin laadittiin Digiarjen suositukset perheille.