Minna Käenniemi on parikymppisen nuoren äiti, joka lähti mukaan vanhempainyhdistystoimintaan lapsensa ekaluokalla – ja jäi sille tielle. Sittemmin kokemusta on kertynyt kahden eri kunnan peruskouluista, kunta- ja maakuntatasoisesta vanhempaintoiminnasta sekä toisen asteen kotiväkityöstä. Tällä hetkellä Minna toimii Tampereen vanhemmat ry:n sihteerinä ja vetää 2. asteen kotiväki Pirkanmaa -työryhmää. Hän uskoo, että kun kotien ja koulujen aikuiset löytävät toisensa, yhdessä voidaan saada aikaan enemmän lasten ja nuorten hyväksi.
Ajatuksia ja kokemuksia siitä, miten aikuiset voivat toimia yhdessä nuorten hyväksi myös toisella asteella
Kun oma nuori siirtyy peruskoulusta toiselle asteelle, moni asia muuttuu. Nuori kasvaa, itsenäistyy ja alkaa rakentaa omaa polkuaan. Samalla vanhemman rooli hakee uutta muotoa: miten olla lähellä, mutta ei liikaa? Miten tukea, mutta antaa tilaa? Ja ennen kaikkea: miten varmistaa, ettei kukaan nuori jää yksin juuri siinä vaiheessa, jossa maailma avautuu isompana kuin koskaan?
Mielestäni yksi tärkeimmistä oivalluksista on, ettei aikuistuminen tarkoita, että nuoren pitää pärjätä yksin. Päinvastoin. Juuri silloin, kun nuori ottaa isoja askelia kohti omaa elämäänsä, hän tarvitsee ympärilleen aikuisia, jotka näkevät, kuuntelevat, kannustavat ja kulkevat rinnalla. Näin voimme varmistaa, että meidän kaikilla nuorilla olisi mahdollisimman hyvä olla, opiskella ja tavoitella unelmiaan.
Tämän ajatuksen ympärille syntyi Tampereen vanhemmat ry:n 2. asteen kotiväki Pirkanmaa -työryhmä, jonka perustaja ja vetäjä olen saanut olla. Talvella 2022–2023 havahduimme siihen, että toisella asteella peruskouluista tuttua vanhempainyhdistystoimintaa on hyvin vähän. Samalla oppivelvollisuus oli pidentynyt 18 ikävuoteen, ja koronan jäljet näkyivät vielä monen nuoren ja perheen arjessa. Tuntui tärkeältä kysyä: mitä voimme tehdä juuri nyt opiskelijoiden ja heidän kotiväkensä hyväksi?
Aikuiset yhdessä kaikkien nuorten hyväksi
Emme halunneet jäädä odottamaan valmiita rakenteita, investointeja tai suuria ratkaisuja, vaan aloittaa siitä, mitä tavalliset vanhemmat voivat tehdä yhdessä oppilaitosten, opiskeluhuollon ja muiden toimijoiden kanssa. Työryhmän ytimessä on ollut alusta asti ajatus: aikuiset yhdessä kaikkien nuorten hyväksi.
Perustettu työryhmä on ollut kuntarajat ylittävä, matalan kynnyksen paikka keskustella, kysyä, jakaa kokemuksia ja välittää tietoa. Toimimme WhatsApp-ryhmänä ja tapaamme muutamia kertoja vuodessa sekä etänä että kasvokkain. Mukana on yli 20 huoltajaa eri puolilta Pirkanmaata, ja ryhmän kautta meille on kertynyt laaja näkymä siihen, miltä yhteishakuvaihe näyttäytyy huoltajille ja millaista toisen asteen arki on eri oppilaitoksissa, lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa ja TUVA-opinnoissa.
Olemme keskustelleet oppilaitosten kanssa siitä, miten kotiväen osallisuus voisi näkyä hakuvaiheessa, opintojen alussa ja opiskeluaikana. Olemme vieneet huoltajien ääntä vanhempainiltoihin, rehtoritapaamisiin, opiskeluhuollon rakenteisiin ja erilaisiin verkostoihin. Lähdimme myös etsimään ratkaisuja oppilaitoksen opiskelijoiden vanhempien kevyeeseen ja käytännönläheiseen yhteistoimintaan, ilman että tarvitaan rekisteröity yhdistys. Ryhmäläiset ovat osallistuneet oman nuorensa oppilaitoksen yhteisöllisiin opiskeluhuoltoryhmiin, ja olemme vieneet terveisiä myös hyvinvointialueen tasolle. Olemme keränneet hyviä käytäntöjä, pilotoineet, verkostoituneet ja tehneet materiaaleja, joita voidaan jakaa eteenpäin. Lyhyesti sanottuna: olemme pitäneet esillä kotiväen merkitystä myös toisella asteella.
Rinnalla kulkijoita tarvitaan edelleen
Itselläni on pian 13 vuotta vanhempaintoimintaa on takana, ja tuo aika on ollut valtavan antoisaa sekä peruskoulussa että nyt nuoren ollessa toisella asteella. Vanhempainyhdistystoiminta on antanut näkymän oppilaitosten arkeen tavalla, jota en muuten olisi saanut. Se on tarjonnut mahdollisuuden ymmärtää paremmin, mitä lasten ja nuorten ympärillä tapahtuu, miten päätöksiä tehdään ja missä kohdissa huoltajien kokemustiedolla on merkitystä. Mutta yhtä tärkeää on ollut saatu vertaistuki ja kanssavanhemmuus: se, että rinnalla on muita aikuisia, jotka pohtivat samoja asioita, iloitsevat onnistumisista ja välillä kantavat samaa huolta. Uusia ystäviäkin on löytynyt, mikä ei aikuisiällä ole itsestäänselvyys. Näistä syistä suosittelen vanhempaintoimintaa lämpimästi kaikille vanhemmille.
Oma nuoreni on jo siirtymässä toiselta asteelta eteenpäin, ja siksi tässä työssä on itselleni myös pientä paketoimisen tuntua. Samalla toivon, että tämä ei ole loppu vaan jatkumo. Toisen asteen kotiväkityö tarvitsee jatkajia – kotien ja oppilaitosten aikuisia, jotka uskovat siihen, että yhdessä voidaan rakentaa nuorille turvallista, kuuntelevaa ja kannustavaa opiskeluarkea.
Jos siis mietit, voisiko vanhempaintoiminta olla sinua varten, vastaan vahvasti: kannattaa kokeilla. Kun aikuiset löytävät toisensa, myös nuoret hyötyvät. Ja kun nuori tietää, ettei hänen tarvitse pärjätä yksin, olemme tärkeän asian äärellä.