Aura Korvenkontio
Kirjoittaja on LAB Muotoiluinstituutin palvelumuotoilun opiskelija, jota motivoi halu kehittää parempia ja merkityksellisempiä palveluita käyttäjäymmärryksen pohjalta. Hän on harjoittelussaan Suomen Vanhempainliitolle tuottanut työkalun osana KNOT-hanketta, jonka tarkoitus on havainnollistaa koulupolun solmukohtia ja esitellä hyviä käytänteitä ja tapoja, miten eri koulupolun solmukohtia voidaan avata ja ennaltaehkäistä.
Koulupolku ei ole suora ja mutkaton. Jokaisen, niin lapsen, nuoren kuin vanhemmankin, matka koulupolulla sisältää vaiheita, joissa voi kohdata erilaisia haasteita. Siirtyminen uuteen kouluun, tuen tarpeen tunnistaminen tai arjen yhteistyö kodin ja koulun välillä ovat esimerkkejä tilanteista, joissa polkuun voi muodostua solmuja. Syksyllä 2025 sain mahdollisuuden työharjoittelussa Suomen Vanhempainliitossa syventyä juuri näihin kysymyksiin osana KNOT-hanketta.
Koulupolun solmut eivät kuitenkaan yleensä ole yksittäisiä erillisiä tapahtumia, vaan usein monen kokemuksen summa. Ne koostuvat koulupolun varrella esiintyvistä pienistä signaaleista, jotka kasaantuvat, jos kukaan ei pysähdy kysymään, mitä lapselle tai perheelle oikeastaan kuuluu.
Kun oppilaat ja vanhemmat kertovat kokemuksistaan, esiin nousevat usein samat teemat: epävarmuus ja epätietoisuus, tuen pirstaleisuus ja tunne siitä, ettei tule kuulluksi. Oppilaiden kertomuksissa korostuu erityisesti se, miten pienillä kohtaamisilla voi olla suuri merkitys. Yksikin opettajan kysymys tai aito läsnäolo voi avata solmun, joka muuten jäisi hiljalleen kiristymään taustalle.
Myös yhteistyöllä on suuri merkitys koulupolun varrella. Koulun, kodin ja eri ammattilaisten yhteistyön pitäisi olla osa arkea, mutta usein se syntyy vasta silloin, kun haasteita on jo kasaantunut merkittävästi. Ammattilaisten puheenvuoroja ja haastatteluja kuunnellessa kuitenkin korostuu, että moni toivoisi enemmän yhteistyötä, mutta rakenteet eivät aina tue sitä.
Lisäksi kokemus kuuluvuudesta nousee vahvasti esiin. Sekä oppilaat että vanhemmat kaipaavat tunnetta siitä, että heidät nähdään osana kouluyhteisöä. He usein toivovat, että voivat kysyä, kertoa ja osallistua ilman, että kokevat olevansa vaivaksi. Tämä liittyy siihen, mitä solmujen ennaltaehkäisy lopulta usein on. Ei pelkästään tukitoimia tai prosesseja, vaan yhteyttä ja läsnäoloa, joka syntyy arjen vuorovaikutuksessa.
Työharjoitteluni aikana rakensin näiden havaintojen pohjalta visuaalisen hahmotuksen koulupolusta: miten oppilas ja vanhempi kulkevat sitä rinnakkain, missä kohdin polkuun ilmestyy solmuja sekä miten näihin solmuihin voisi puuttua. Kun solmukohtia tarkastellaan näin rinnakkaisina kokemuksina, keskustelu hieman muuttuu. Emme enää puhu vain oppilaan haasteista, vaan hetkistä, joissa jokainen osapuoli tarvitsee tukea.
Oli arvokasta huomata, miten monia hyviä käytäntöjä on jo olemassa. Niitä kuitenkaan ei aina välttämättä tunneta. Kun sain koota ammattilaisten, vanhempien ja järjestöjen esimerkkejä, ymmärsin, että solmujen avaamiseen ei aina tarvita ihmeitä. Usein kyse on siitä, että olemme läsnä, jaamme tietoa ja teemme näkyväksi sen, mikä jo toimii. Koulupolun solmukohdat -työkalun tarkoitus on auttaa pysähtymään näiden oivallusten äärelle. Se ei anna valmiita vastauksia, mutta se avaa keskustelun: mitä oppilas tarvitsee tässä kohdassa, mitä vanhemmat kokevat ja miten me yhdessä voimme tukea heitä?
Jos haluat tutustua työkaluun, löydät sen täältä:
https://vanhempainliitto.fi/ammattilaisille/koulupolun-solmukohdat-tyokalu/