”Sieltä niitä meidän koululaisiamme alkaa saapua”, Juha hymyilee ja katsoo ulos keittiön ikkunasta.
Yksi perheen neljästä lapsesta tuo kotiin myös ystävänsä.
”Meille lasten kaverit ovat aina tervetulleita”, Juha toteaa ja kutsuu nuoret tervehtimään.
Koulupäivä on kuulemma sujunut mukavasti, matikan koekin meni hyvin, tytöt kertovat.
Juha Latva-Nikkola on kahden sijoitetun ja kahden biologisen lapsen isä. Hän on myös koti-isä ja tuki-isä, entinen nuorisotyöntekijä ja aktiivinen vanhempainyhdistystoimija. Juha toimii lisäksi Munuais- ja maksaliiton (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) hallituksen puheenjohtajana. Lasten harrastusten myötä hän kutsuu itseään myös taksikuskiksi.
”Jäin neljätoista vuotta sitten lasten kanssa kotiin, enkä vielä tuntenut alueelta ketään. Kaipasin yhteisöä, jossa voin verkottua muiden vanhempien kanssa. Luontainen paikka oli silloin päiväkodin vanhempainyhdistys.”
Myöhemmin, kun lapset aloittivat koulun, Juha seurasi perässä ja liittyi koulun vanhempainyhdistykseen. Yhdistyskokemusta on kertynyt pian 20 vuoden ajalta aina varhaiskasvatuksesta yläkouluun. Juha on ollut aktiivisesti mukana myös kuntakohtaisen Järvenpään Vanhempainverkoston (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) toiminnassa.
Vaikuttavan vanhempaintoiminnan salaisuus
Konkarina Juha tietää, että toimiva, kaikille vanhemmille avoin ja vaikuttava vanhempaintoiminta edellyttää tiivistä yhteistyötä koulun henkilökunnan kanssa.
Olemme paljon muutakin kuin pullantuoksuinen porukka, jossa äidit leipovat.
”Kaikki lähtee siitä, että koulu, ja erityisesti rehtori tunnistaa vanhempainyhdistyksen vaikuttavana ja vakavasti otettavana toimijana ja ymmärtää, että olemme paljon muutakin kuin pullantuoksuinen porukka, jossa äidit leipovat.”
Vanhempien tavoittamisessa olennaista on avoin ja osallistumaan houkutteleva viestintä.
”Me saamme viestiä kaikille koulun vanhemmille Wilman kautta. Meidät muistetaan myös aina kutsua koulun järjestämiin tapahtumiin ja vanhempainiltoihin, jossa saamme kertoa vanhemmille toiminnastamme ja tavoitteistamme”, Juha kiittää.
Vanhemmille viestitään myös dynaamisella otteella some-alustoilla. Sitä kautta vanhemmat saavat ajantasaista tietoa yhdistyksen tulevista tapahtumista, ja voivat poimia itselleen sopivan tavan osallistua. Kaikkien ei tarvitse osallistua yhdistyksen hallitustyöhön.
Oma lapsi on paras motiivi
Juha iloitsee, että myös isät ovat lähteneet vanhempaintoimintaan mukaan, vaikka kilpailu vapaaehtoisista toimijoista on kovaa.
On löydettävä sellaisia tekemisen muotoja, jotka kiinnostavat erilaisia ihmisiä.
”Kodin ja Koulun Päivänä halusimme laittaa koulun ulkovaraston kuntoon. Tarvitsimme talkoisiin pyöränkorjaajaa, kypäränhuoltajaa ja luistinten teroittajaa. Jo vain isiä ilmestyi paikalle”, Juha kertoo.
”Toiminnassamme on mukana myös isä, joka leipoo meille suklaakakkuja.”
Juha muistuttaa, että kilpailemme palloseurojen, jääkiekkoisien ja heidän omien harrastustensa kanssa. On löydettävä sellaisia tekemisen muotoja, jotka kiinnostavat erilaisia ihmisiä, esimerkiksi isiä.
”Oman lapsen etu on paras kannustin”, Juha sanoo.
Vanhemmat haluavat tulla mukaan, kun he näkevät, että vanhempaintoiminnalla voidaan aidosti edistää lasten ja nuorten hyvinvointia.
Isän paikka perheessä ja yhteiskunnassa
Juha puhuu mieluummin monimuotoisista perheistä ja vanhemmuudesta, kuin isyydestä tai äitiydestä.
”On sateenkaariperheitä, bonusperheitä, tukiperheitä, ydinperheitä, yhden vanhemman perheitä”, Juha luettelee. ”Kyse on perheen dynamiikasta ja siitä, minkälaisia yksilöitä me kukin olemme osana perheyhteisöä, olipa perhe millainen tahansa.”
Juhan mielestä olennaista on, että perheen aikuisilla on yhteinen näkemys siitä, kuinka perhe-elämää eletään ja miten lapsia halutaan yhdessä kasvattaa. Näin silloinkin, kun perhe muodostuu yllätyksenä, suunnittelematta. Myöskään sijaisperheeksi ei pidä ryhtyä sillä perusteella, että vain toinen vanhemmista sitä haluaa. Päätöksiä pitää tehdä yhdessä, ja jos perheessä on entuudestaan lapsia, heidät on otettava päätöksentekoon mukaan.
Isyyteen tai vanhemmuuteen ei voi kasvaa yksin, jokainen kasvaa osana perhettä.
”Isyyteen tai vanhemmuuteen ei voi kasvaa yksin, jokainen kasvaa osana perhettä”, Juha sanoo.
Kasvu ei aina ole kivutonta. Juhakin on valvonut öitä ja murehtinut perhe-elämän mukanaan tuomia haasteita, kuten kaikki vanhemmat joskus. Vaikeissa tilanteissa hän saa tukea Anne-vaimolta ja läheisiltä ystäviltään. Arkista voimaa hän saa myös yhteisöistä, joihin hän kuuluu.
”Epäonnistumisia tulee. Ne kolauttavat vanhemman itsetuntoa, mutta myös opettavat seuraavaa kertaa varten. Mikäli perhe kohtaa kuormittavia haasteita, on tarpeen hakea ulkopuolista apua.”
Juha kannustaa vanhempia liittymään rohkeasti vertaistensa joukkoon ja ottamaan mieltä askarruttavia asioita puheeksi.
”Tärkeintä on, että ei jää vanhemmuutensa kanssa yksin.”
Kotiovi käy jälleen, nyt perheen nuorimmainen tulee koulusta kotiin. Kaksi pörröistä koiraa rientää hännät heiluen pientä koululaista vastaan. Tyttö asettelee kumisaappaat kauniisti omalle paikalleen, ripustaa takin naulakkoon, hymyilee ja kertoo ryhtyvänsä läksyjen tekoon.
”Tavallinen arki on parasta”, Juha toteaa.
