Jos lapsesi ei halua mennä kouluun -teemakokonaisuus

Jos lapsesi alkaa osoittaa merkkejä siitä, ettei halua mennä kouluun, on tärkeää puuttua tilanteeseen varhaisessa vaiheessa ja etsiä yhdessä koulun kanssa sopivia tapoja tukea lastasi. Puutu siis poissaoloihin matalalla kynnyksellä.

Muista, että voit olla yhteydessä kouluun myös silloin, kun koulunkäynnin haasteet näkyvät vain kotona.

Koulupoissaolot ovat ilmiö, jota voidaan kuvata jatkumona. Koulunkäynnin ongelmat näkyvät usein ensin kotona – lapsen voi olla päivä päivältä vaikeampi lähteä kouluun.
Vähitellen myöhästymiset voivat muuttua yksittäisten oppituntien poissaoloiksi.

Lapsi voi olla poissa tietyiltä oppitunneilta tai tiettyinä aikoina koulupäivän tai -viikon aikana. Mitä pidempään poissaolot jatkuvat yhtämittaisena, sitä suuremmaksi kasvaa riski, että lapsi jää kokonaan pois koulusta. Samalla kouluun palaaminen käy lapselle yhä vaikeammaksi.

Varhaisia varoitusmerkkejä:

• Valitukset tai vastustelu koulussa käymistä kohtaan.
• Huono mieliala tai raivokohtaukset, erityisesti kouluaamuina.
• Muu käyttäytyminen, joka viittaa haluttomuuteen mennä kouluun (esimerkiksi hidas herääminen tai valmistautuminen, lukittautuminen kylpyhuoneeseen).
• Nukahtamisvaikeudet koulupäivää edeltävinä iltoina.
• Toistuvat fyysiset vaivat (esimerkiksi pahoinvointi, vatsakipu, päänsärky, huimaus, väsymys), jotka helpottavat tai katoavat, kun lapsi saa jäädä kotiin.
• Lapsi kertoo usein huonoista kokemuksista koulussa, kiusaamisesta tai pelosta muita oppilaita tai opettajia kohtaan.
• Heikko suhde opettajaan – lapsi kokee, ettei opettaja ole kiinnostunut hänestä.
• Lisääntyneet myöhästymiset.
• Poissaolot erityisesti tiettyinä päivinä, esimerkiksi kokeiden, esitelmien tai tiettyjen aineiden aikana.
• Luvaton poissaolo.
• Jatkuva yhteydenpito vanhempiin tai jatkuva huoli vanhemmista koulupäivän aikana.
• Ahdistus- ja paniikkioireet.
• Lisääntyneet käynnit kouluterveydenhoitajalla tai muulla oppilashuollon henkilöstöllä.

Koulu reagoi kaikkiin poissaoloihin, sillä varhainen puuttuminen on yksi tapa, jolla koulu tukee lapsesi koulunkäyntiä. Varhainen puuttuminen on myös keino ehkäistä poissaolojen jatkumista ja vaikeutumista.

Jos lapsesi poissaolot lisääntyvät ja koulun henkilökunta ottaa sinuun yhteyttä tai kutsuu sinut ja lapsesi tapaamiseen, tilanne voi helposti tuntua arvostelulta – esimerkiksi vanhemmuutta kohtaan. Yritä kuitenkin olla ottamatta sitä niin, vaan näe se koulun tapana tarjota tukea ja apua lapsellesi ja koko perheellenne.

Mikä lisää koulupoissaolojen riskiä?

• Pelot, hermostuneisuus
• Psyykkinen oireilu (esimerkiksi ahdistus, masennus)
• Neuropsykiatriset haasteet
• Muu tekeminen kiinnostaa enemmän kuin koulu (esimerkiksi pelaaminen, nukkuminen, kavereiden tapaaminen)
• Vaikeudet sosiaalisissa suhteissa
• Kiusaaminen
• Yksinäisyys
• Oppimisvaikeudet, liian vähäinen oppimisen tuki
• Kasvavat vaatimukset ja odotukset suoriutumisesta – itseltä, vanhemmilta tai koululta
• Erityislahjakkuus, jonka vuoksi tavalliset koulutehtävät eivät tunnu riittävän haastavilta
• Ongelmat koulun henkilökunnan kanssa
• Traumaattiset kokemukset koulussa, kotona tai muualla
• Negatiiviset kokemukset koulussa
• Syrjinnän kokemukset koulussa
• Koulun tai kouluasteen vaihto
• Ylikuormittuminen
• Fyysiset oireet
• Muutokset arjessa kotona tai koulussa
• Huono kodin ja koulun välinen suhde
• Vanhempien mielenterveysongelmat
• Perheessä esiintyvät vaikeudet – kuten ristiriidat, vanhempien ero tai läheisen kuolema
• Vanhempien vähäinen osallisuus tai puutteellinen valvonta lapsen arjessa.
• Aiemmat tai meneillään olevat traumaattiset kokemukset, jotka vaikuttavat lapseen ja/tai vanhempiin.
• Perheväkivalta
• Erilaiset kriisitilanteet
• Pitkä poissaolo esimerkiksi sairauden, lomamatkan, pitkän loman tai harrastuksen vuoksi

On tärkeää selvittää lapsesi poissaolojen todelliset syyt sen sijaan, että oletetaan tai tehdään johtopäätöksiä lapsen puolesta. Poissaolo on aina oire jostakin. Vasta kun poissaolojen syyt on selvillä, voidaan suunnitella juuri sinun lapsellesi sopivaa tukea. Poissaolojen taustasyiden kartoittaminen on hyvä tehdä yhteistyössä koulun kanssa.

On normaalia olla joskus pois koulusta esimerkiksi flunssan tai lomamatkan vuoksi, mutta jos poissaoloja alkaa kertymään muista syistä, on hyvä pysähtyä selvittämään mistä on kyse. Näin voidaan ehkäistä koulunkäyntivaikeuksien pahenemista tai pitkittymistä.

Jos lapsella on esimerkiksi oppimisen haasteita eikä hän saa riittävästi tukea, voi tämä lisätä riskiä ongelmallisten koulupoissaolojen kehittymiselle. Kun poissaolot lisääntyvät, ongelmat yleensä pahenevat ja monimutkaistuvat. Siksi on tärkeää, että lapsi saa tukea mahdollisimman varhain.

Lapsen voi olla vaikea kertoa poissaolojen syitä, kun vanhempi niitä lapselta kysyy. Siksi kannattaa tutustua työkaluihin, joita olemme koonneet vanhempien tueksi ja kokeilla niitä. Kouluissa on myös käytössä erilaisia kartoitusmenetelmiä, joista voi olla apua tilanteen selvittämiseen. Sekä kartoitus että tukitoimien suunnittelu tehdään yhteistyössä lapsen, huoltajien, opettajien ja oppilashuollon henkilöstön kanssa.

Jos lapsesi vaikuttaa haluttomalta menemään kouluun, on tärkeää että hän saa heti tukea asiaan.

Vanhemman on hyvä tiedostaa ettei ole lapsen edun mukaista hyväksyä lapsen koulupoissaoloja luvallisiksi, jos et ole varma poissaolon syystä – esimerkiksi jos lapsi sanoo olevansa sairas, mutta epäilet että kyse on kouluun menon välttelystä ahdistuksen tai epämukavan olon vuoksi. Tämä voi tuntua vanhemmasta vaikealle, mutta on hyvä tiedostaa, että jos sallii lapsen kouluun menon välttelyn ja kotiin jäämisen, saattaa se todennäköisesti vain pahentaa hänen mahdollista ahdistustaan kouluunmenon suhteen.

Lapsen saama tuki koulussa voi olla riittämätöntä, pyydä apua ja keskustelua pedagogisen tuen ja hyvinvoinnin tuen lisäämiseksi. Samoin, jos koulumatka tai koulussa oleminen ovat lapselle pelottavia, on hyvä käydä läpi miten turvallisuuden tunnetta voisi lisätä. Jos lapseesi kohdistuu väkivaltaa tai kiusaamista, on syytä vaatia koululta toimenpiteitä näiden loppumiseksi, ennen kuin lapsen odotetaan palaavan kouluun.

Ahdistusta kokevat ihmiset pyrkivät usein välttämään tilanteita, jotka lisäävät heidän ahdistustaan (tässä tapauksessa koulu tai jokin koulussa tapahtuva asia). Tiedämme kuitenkin, että välttely itse asiassa pahentaa ahdistusta pitkällä aikavälillä. Sen sijaan paras taktiikka ahdistusta vastaan on kohdata pelko vähitellen, sopivalla tuella, vaikka se tuntuisikin pelottavalta.

Myös masennus saa ihmiset välttämään tilanteita, jotka kokevat vaativiksi ja joihin he kokevat etteivät heidän jaksaminen riitä. Siinäkin tilanteessa on kuitenkin hyvä ylläpitää riittävästi rutiineja ja aktiivisuutta, koska tiedämme näiden lisäävän hyvinvointia.

Näissä asioissa esimerkiksi koulun oppilashuollon henkilöstö voi auttaa ja tukea sinua ja lastasi.

Sen lisäksi, että otat yhteyttä kouluun huolesi vuoksi, voit myös itse tehdä seuraavia asioita:

• Puhu koulusta ja opiskelusta myönteiseen sävyyn. Älä anna omien mahdollisten kielteisten koulukokemustesi vaikuttaa siihen, miten puhut koulusta lapsellesi.
• Kerro, että pidät koulunkäyntiä ja opiskelua tärkeänä.
• Kannusta lastasi menemään kouluun ja olemaan siellä läsnä. Kannusta lempeästi mutta päättäväisesti.
• Kerro lapsellesi, että hänen odotetaan käyvän koulua säännöllisesti, ja että se on tärkeää hänen mielenterveytensä ja hyvinvointinsa kannalta. Tarvittaessa tue lastasi ystävyys- ja opettajasuhteiden vahvistamisessa.
• Tue lapsesi koulunkäyntiä, esimerkiksi läksyissä ja kokeisiin valmistautumisessa.
• Muista, että lapsen ahdistus tai pelko voi kasvaa, jos hän välttelee pelkoa aiheuttavia tilanteita.
• Huoltajana voit omalla toiminnallasi vahvistaa lapsen uskoa itseensä ja kykyynsä selviytyä vaikeista tunteista.
• Vaikka kouluaamu olisi haastava – rohkaise lastasi menemään kouluun, vaikka hieman myöhässä tai sovitulle tunnille.
• Jos lapsi on poissa koulusta, esimerkiksi sairauden vuoksi, tue häntä kouluun palaamisessa.
• Pidä yllä säännöllisiä arjen rutiineja. Auta lasta nukkumaan riittävästi öisin – tämä voi tarkoittaa myös ruutuaikojen rajoittamista.
• Opettele tunnistamaan mitkä asiat voivat tehdä kotiin jäämisestä lapselle houkuttelevaa. Saako lapsi esimerkiksi nukkua pitkään tai pelata? Saako hän silloin erityistä huomiota? Jos näin on, voisitko muuttaa näitä tilanteita?
• Vaikka lapsi ei menisi kouluun, pidä kiinni arjen rytmistä ja rutiineista: herätys aamulla, säännölliset ateriat, koulutehtävät ja läksyt tehdään päivän aikana.
• Pyri ottamaan lapsesi mahdollisimman paljon mukaan suunnitteluun ja päätöksiin, kun mietitään keinoja koulunkäynnin tukemiseksi.
• Palkitsemisesta voi olla apua. Ole johdonmukainen ja järjestelmällinen, kun palkitset lastasi.
• Jos yhteistyö lapsesi opettajan kanssa tuntuu vaikealta tai et koe luottavasi opettajaan, voit olla yhteydessä myös koulun oppilashuoltoon, erityisopettajaan tai johonkin muuhun koulun aikuiseen, johon luotat. Apua on saatavilla myös koulun ulkopuolelta, esimerkiksi järjestöiltä ja muilta toimijoilta.
• Jos lapsesi kokee koulussa kiusaamista, sinulla on oikeus odottaa että myös kiusaamiseen puututaan samalla, kun lapselle suunnitellaan muuta tukea ja hänen paluutaan kouluun valmistellaan.
• Luo lapsellesi uskoa siihen, että ongelmat ovat ratkaistavissa.
• Pyydä apua ajoissa – älä luovuta!

Mitä koulupoissaolot voivat aiheuttaa?

Koulupoissaolot voivat vaikuttaa lapsen tai nuoren oppimiseen ja koulunkäyntiin monin tavoin. Niillä voi olla kielteisiä vaikutuksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä – siksi on hyvä hakea apua ajoissa.

Kun lapsi on poissa koulusta – syystä riippumatta – hän jää paitsi opetuksesta, ohjauksesta ja sosiaalisten taitojen harjoittelusta. Erityisesti oppimisen tai koulunkäynnin tukea tarvitseville lapsille jo lyhytaikainen poissaolo voi aiheuttaa osaamisaukkoja. Sosiaalisten taitojen harjoittelu on myös tärkeä osa koulunkäyntiä, ja poissaolot voivat johtaa esimerkiksi vaikeuksiin ystävyyssuhteissa tai siihen, että lapsi kokee jäävänsä ulkopuolelle.

Pitkäaikainen tai toistuva poissaolo koulusta kuormittaa usein koko perhettä. On normaalia, että tilanne herättää vanhemmissa huolta, pelkoa, vihaa, stressiä tai pettymystä.

Myös sisarukset voivat kokea tilanteen raskaaksi ja olla huolissaan. On tavallista, että sisarukset jäävät vähemmälle huomiolle, kun vanhempien huomio kohdistuu lapseen, jolla on vaikeuksia koulunkäynnin kanssa. Arjen rutiineja voi joutua muuttamaan ja mukauttamaan, mikä vaikuttaa koko perheen elämään. Perheen sisäiset keskustelut keskittyvät helposti koulunkäyntiin. Pitkällä aikavälillä tämä voi kuormittaa perheenjäsenten välisiä suhteita ja aiheuttaa ristiriitoja.

Jos poissaolot jatkuvat ja koulunkäynnin vaikeudet syvenevät, lisääntyy riski siihen, että opinnot keskeytyvät kokonaan. Tällaisella tilanteella voi olla seurauksia myös aikuisuudessa – esimerkiksi vaikeuksina löytää työtä tai riski mielenterveyden haasteisiin voi kasvaa.

Koulupoissaolot ovat myös vakava yhteiskunnallinen haaste, eivätkä kosketa vain yksittäistä lasta, perhettä tai koulua.Viime vuosina asiaan on kiinnitetty yhä enemmän huomiota, ja perusopetuslakia sekä opetussuunnitelmaa on päivitetty, jotta koulut ja opetuksen järjestäjät saisivat selkeämmät toimintaohjeet. Koulun ja oppilashuollon henkilöstöllä on käytössään toimintamalleja, joiden mukaan he työskentelevät. Tämän ansiosta koulupoissaoloihin liittyviin haasteisiin voidaan nykyään vastata paremmin ja tukea sekä lasta että hänen perhettään entistä tehokkaammin.

Vanhempana sinun on hyvä tietää, että sekä sinulla että lapsellasi on oikeus saada apua ja tukea, jos kohtaatte haasteita lapsesi koulunkäynnissä.

Kehen voit ottaa yhteyttä?

Jos olet huolissasi lapsesi koulunkäynnistä, ota matalalla kynnyksellä yhteyttä koulun henkilökuntaan tai oppilashuollon työntekijöihin (kouluterveydenhoitaja, kuraattori tai koulupsykologi). Voit myös olla yhteydessä hyvinvointialueen lasten ja nuorten vastaanottoon.

• Lääkäriä saatetaan tarvita selvittämään mahdollisten fyysisten oireiden, kuten vatsakivun tai päänsäryn, syy. Lääkäri voi myös ohjata teidät muiden asiantuntijoiden vastaanotolle.
• Mielenterveyden hoito on jaettu kahteen tasoon: peruspalveluihin ja erikoissairaanhoitoon.Peruspalveluihin kuuluvat oppilashuolto, terveysasema, perhekeskus ja perheneuvonta.Peruspalveluiden tehtävänä on arvioida tilannetta, antaa ohjausta ja tarjota tukea mielenterveyden haasteisiin, kuten ahdistukseen ja masennukseen. Erikoissairaanhoitoon kuuluvat lasten- ja nuorisopsykiatrian yksiköt, joiden tehtävänä on tutkia ja hoitaa psykiatrisia ongelmia, joita ei voida hoitaa peruspalveluissa.

Tällä hetkellä on vain vähän hoitomenetelmiä, jotka keskittyvät nimenomaan koulupoissaoloihin. Kuitenkin esimerkiksi ahdistusoireiden hoito voi auttaa ja tukea lapsen koulunkäyntiä ja läsnäoloa.

Vanhemmille suunnattu opas Ongelmalliset koulupoissaolot tarjoaa syvempää ymmärrystä koulupoissaolo ilmiöstä. Tunnemittari puolestaan on työkalu, jota voit käyttää, kun haluat auttaa lastasi kuvailemaan koulunkäyntiin liittyviä tunteitaan.

Oppaan ohjeet ja neuvot on tarkoitettu peruskouluikäisten lasten vanhemmille. Opas tarjoaa tietoa ja ymmärrystä sekä vinkkejä lapsen kanssa toimimiseen, kun hänellä on haasteita koulunkäynnin kanssa.

Muista: Jokainen perhe on ainutlaatuinen, joten oppaan neuvoja kannattaa soveltaa teidän omaan tilanteeseenne sopivalla tavalla.

Lataa tiedostot

• Ongelmalliset koulupoissaolot

Joskus lapsen tai nuoren voi olla vaikea pukea tunteitaan sanoiksi. Tunnemittari on apuväline, jonka avulla voit keskustella lapsesi kanssa siitä, miksi kouluun meneminen tai siellä oleminen tuntuu vaikealta.

Tämä osio on toistaiseksi vain ruotsiksi ja löydät sen Hem och Skolan sivuilta: Föräldrar och barn berättar

Sieltä löydät neljän perheen tarinat siitä, miten koulupoissaolot ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä – mutta myös tietoa siitä, miten he ovat selviytyneet tilanteesta.

Muista, että jokainen perhe on ainutlaatuinen – ja siksi myös ratkaisut ovat yksilöllisiä. Nämä kertomukset on tarkoitettu inspiroimaan sinua ja tuomaan toivoa.

Tarinat päivitetään suomeksi tälle sivulle, kun käännöstyö valmistuu.

• Tarina 1: Perheen yhteenkuuluvuus antoi voimaa
• Tarina 2: Minun piti taistella, jotta lapseni saisi opetusta, joka sopii hänelle
• Tarina 3: Istuin kouluterveydenhoitajan luona ja itkin
• Tarina 4: Uudessa kouluympäristössä kaikki muuttui vaikeammaksi

On luonnollista tuntea turhautumista, huolta, hämmennystä, vihaa, pettymystä, stressiä, pelkoa tai syyllisyyttä, kun oma lapsi kokee vaikeuksia koulunkäynnissä.
Vanhempana voi myös tuntea epäonnistuneensa vanhemmuudessa tai pohtia, olisiko voinut tehdä jotain toisin.

On tavallista, että tilanteen miettiminen ja huolehtiminen vievät paljon aikaa ja energiaa. Sisäinen ristiriita voi syntyä siitä, kuinka tukea lasta ja samalla asettaa rajoja tai vaatimuksia – ilman että lapsi kokee liikaa painetta.

”Koulupoissaoloihin liittyvät ongelmat ovat yllättävän yleisiä.”

Myös sinulla on vanhempana oikeus ja tarve tukeen. Tilanteesta puhuminen ystävän tai jonkun muun luotettavan henkilön kanssa voi tuoda helpotusta – joskus jo se, että saa jakaa ajatuksiaan, voi avata uusia näkökulmia ja keventää oloa.

Koulupoissaoloihin liittyvät haasteet ovat yllättävän yleisiä ja moni voi samaistua niihin vaikeuksiin, joita perheessänne koette. Ehkä myös ystävilläsi on lähipiirissään joku, jolla on samankaltaisia kokemuksia? Jos et halua puhua asiasta ystävän kanssa, voit ottaa yhteyttä esimerkiksi seuraaviin tahoihin:

• Mielenterveystalo (HUS): omahoito-ohjelma
• Koulukunnossa -hankkeen materiaalit
• Vanhempainpuhelin ja chat (MLL)
• MIELI Kriisipuhelin 09 2525 0111
  

Muista pitää huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Tee asioita, jotka tuottavat sinulle iloa ja antavat voimaa.

Muista: Iloitse jokaisesta pienestäkin askeleesta oikeaan suuntaan!

Perusopetuslain (628/1998) mukaan opetuksen järjestäjän tulee ehkäistä oppilaiden poissaoloja sekä seurata ja puuttua niihin järjestelmällisesti. Tavoitteena on turvata jokaiselle oppilaalle mahdollisuus säännölliseen koulunkäyntiin ja oppimiseen.

Kouluilla on käytössään toimintasuunnitelmat poissaoloihin puuttumiseksi ja henkilökunta toimii niiden mukaisesti. Koulu reagoi kaikenlaisiin poissaoloihin ja varhainen puuttuminen on yksi keino tukea lapsesi koulunkäyntiä. Huoltajana voit myös itse olla yhteydessä kouluun, jos tunnet huolta lapsesi koulunkäynnistä.

Viime vuosina koulupoissaolojen haasteet ovat nousseet yhä selvemmin esiin. Tämä on lisännyt koulun henkilökunnan – niin opettajien kuin oppilashuollon ammattilaisten – valmiuksia tunnistaa poissaoloihin liittyviä ongelmia ja ryhtyä toimiin lasten ja nuorten tukemiseksi silloin, kun koulussa käyminen on haastavaa.

Hyvä yhteistyö kodin ja koulun välillä vahvistaa lapsen oppimista, koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Tämä puolestaan vaikuttaa myönteisesti lapsen kouluun kiinnittymiseen ja koululäsnäoloon. Koulun tehtävänä on luoda hyvät edellytykset kodin ja koulun yhteistyölle. Yhteistyö perustuu molemminpuoliseen luottamukseen, tasa-arvoon ja kunnioitukseen.

Oikeudet ja velvollisuudet

Perusopetuslain mukaan oppilaalla, joka osallistuu opetukseen koulupäivinä, on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta, oppilaanohjausta sekä riittävää tukea oppimiseen ja koulunkäyntiin heti kun tarve ilmenee. Koulun tehtävänä on tarjota erilaisia tukimuotoja vaikeuksien luonteen ja laajuuden mukaan.

Poissaolot voivat lisätä tuen tarvetta ja toisaalta tuen tarve voi lisätä riskiä poissaoloihin. Jos lapsi ei kykene opiskelemaan kokopäiväisesti omassa ryhmässään, suunnitellaan pedagoginen tuki ja koulun opetusjärjestelyt yhteistyössä opettajan, erityisopettajan, oppilaan, huoltajan, oppilashuollon henkilöstön sekä tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa.

Oppivelvollisen tulee osallistua perusopetuslain mukaiseen opetukseen tai hankkia vastaavat tiedot muulla tavoin. Oppilas on velvollinen hoitamaan koulutehtävänsä tunnollisesti ja käyttäytymään asiallisesti.

Jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen ja hyvinvointia tukevaan oppimisympäristöön. Tämän varmistamiseksi oppilaiden odotetaan kohtelevan muita kunnioittavasti, jättävän pois kaikenlaisen kiusaamisen ja syrjinnän sekä toimivan niin ettei vaaranna toisten turvallisuutta tai terveyttä.

Perusopetuslain mukaan opetuksen järjestäjän tulee ehkäistä oppilaiden poissaoloja sekä seurata ja puuttua niihin suunnitelmallisesti. Mikäli oppilaalla ilmenee luvattomia poissaoloja, koulun tulee ilmoittaa niistä huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Lisäksi koulun tehtävänä on tiedottaa huoltajille, miten poissaolotilanteissa toimitaan ja millaisia käytäntöjä koululla on poissaoloihin puuttumiseksi.

Oppivelvollisuuslain mukaan huoltajan tehtävänä on huolehtia siitä, että oppivelvollinen suorittaa oppivelvollisuutensa. Huoltajan tulee ilmoittaa lapsensa poissaolosta kouluun mahdollisimman pian ja hakea hyvissä ajoin etukäteen lupaa suunnitelluille poissaoloille, kuten lomamatkoille.

Kun koulusta tiedotetaan säännöllisesti, miten lapsesi pärjää ja etenee opinnoissaan, sinun on helpompi olla mukana tukemassa hänen oppimistaan ja koulunkäyntiään. Yhteistyö kodin ja koulun välillä on erityisen tärkeää siirtymävaiheissa eri kouluasteiden välillä, sekä silloin kun suunnitellaan ja toteutetaan lapsen tarvitsemaa tukea. Yhdessä voidaan varmistaa, että lapsesi saa parhaat mahdolliset eväät koulunkäyntiin.

Oppilashuolto ja moniammatillinen tuki

Oppilashuolto on koulussa tehtävää työtä, jonka tavoitteena on edistää, ylläpitää ja mahdollistaa oppilaan oppimista, psyykkistä ja fyysistä terveyttä sekä sosiaalista hyvinvointia. Oppilashuollon tavoitteena on myös edistää koko kouluyhteisön ja -ympäristön hyvinvointia, vahvistaa yhteistyötä huoltajien kanssa sekä lisätä oppilaiden osallisuutta. Oppilashuolto koostuu yhteisöllisestä ja yksilöllisestä oppilashuollosta. Yhteisöllinen oppilashuolto on ensisijaista ja ennaltaehkäisevää, ja se koskee kaikkia oppilaita. Yksilökohtainen oppilashuolto on ennaltaehkäisevää ja tukevaa. Tavoitteena on varmistaa yksilöllinen, varhainen tuki kaikille, jotka sitä tarvitsevat.

Yksilökohtainen oppilashuolto tarkoittaa kouluterveydenhuollon ammattilaisten sekä kuraattorin ja psykologin tarjoamia tukipalveluita. Yksilökohtaisen oppilashuollon palvelut perustuvat aina vapaaehtoisuuteen, ja niiden toteuttaminen edellyttää suostumusta.

Yksilökohtaiseen oppilashuoltoon kuuluu myös monialainen asiantuntijaryhmä, joka kootaan tapauskohtaisesti yksittäisen oppilaan tueksi. Asiantuntijaryhmässä pyritään avoimeen yhteistyöhön oppilaan, huoltajan, koulun, oppilashuollon henkilöstön sekä tarvittaessa muiden tahojen kesken. Oppilaalla on myös oikeus saada kuraattori- ja psykologipalveluita. Palvelut on järjestettävä niin, että henkilökohtainen keskustelu kuraattorin tai psykologin kanssa on mahdollista viimeistään seitsemäntenä koulupäivänä yhteydenotosta.

Jos asia on kiireellinen, keskustelu on järjestettävä samana tai seuraavana koulupäivänä. Psykologi tai kuraattori arvioi asian kiireellisyyden. Mikäli tunnet huolta lapsesi tilanteesta, voit huoltajana olla myös itse yhteydessä oppilashuoltoon.

Ongelmallisiin poissaoloihin puuttuminen vaatii usein moniammatillista yhteistyötä, jossa yhdistyvät sekä pedagoginen tuki että yksilökohtainen oppilashuolto. Tavoitteena on tunnistaa tuen tarpeet sekä suunnitella ja toteuttaa tarvittavat tukitoimet yhdessä.

Kun oppilaan tilanteesta herää huoli, on tärkeää aloittaa yhteistyö eri tahojen kesken mahdollisimman varhain. Tavoitteena on ehkäistä poissaolojen lisääntymistä ja edistää oppilaan koulunkäynnin säännöllisyyttä. Yhteistyötä tehdään tiiviisti koulun, oppilashuollon, perheen sekä tarvittaessa muiden toimijoiden kanssa. Monialaisessa asiantuntijaryhmässä voidaan yhdessä keskustella erilaisista tukimuodoista, ja sekä oppilas että huoltajat voivat tuoda esiin omat näkemyksensä siitä, kuinka sopivalta ehdotettu tuki tuntuu.

Jos oppilaalla on paljon poissaoloja, on tärkeää, että monialainen asiantuntijaryhmä jatkaa työskentelyä riittävän pitkään. Näin voidaan seurata, miten tilanne etenee, ja varmistaa, että oppilas saa juuri sellaista tukea kuin tarvitsee.