Kirjoittajina ovat Triangeli- Nuorilähtöisesti oppilaitosten perheyhteistyötä rakentamassa (Vieraile ulkoisella sivustolla. Linkki avautuu uuteen välilehteen.) -hankkeen tekijät. Triangelin tavoitteena on nuorten toisen asteen opiskelijoiden läheisiltään saaman ja vastaanottaman tuen lisääminen.
Triangeli-hankkeen viimeisenä vuonna haluamme jakaa kolmeen ydinteesiin kiteytyvät tärkeimmät havaintomme nuorista suhteessa läheisiin aikuisiin.
Nuorikin on osa perhettä.
Tuhannet nuoret ovat kertoneet, että läheisillä aikuisilla on suuri merkitys aikuistumisen vaiheessa. Yhteinen tekeminen, hyväksyntä, kannustus ja välittäminen ovat asioita, joita nuoret läheisiltään toivovat. Triangeli-hankkeen opiskelijoille ja heidän läheisilleen järjestetyt tapahtumat ovat olleet suosittuja ja arvostettuja. Perhe on nuorille tärkeä – samoin nuoret perheelleen. Nuoruudessa erityinen merkitys voi olla vanhempien lisäksi myös muilla läheisillä aikuisilla.
Kulttuurimme tuntuu katsovan nuoria usein erillisenä ryhmänä. Kuvallinen näkymä perheeseen on yksipuolinen: perhe esitetään kulttuurimme kuvastossa lähes aina niin, että siinä on vain pieniä lapsia, korkeintaan alakoululaisia. Onko meillä edes termiä perheelle, jossa on nuoria. “Lapsiperhe” toki tavallaan kattaa alaikäiset nuoretkin mukaan, mutta onko se nuorille samaistuttava?
Aikuistuminen ei tarkoita yksin pärjäämistä.
Jokaiseen ikäkauteen ihminen tulee aloittelijana. – Nicolas Boileau
Aforismi koskettaa yhtä lailla nuoria kuin nuorten läheisiä. Nuoren uudet vaiheet tuovat uusia tuulia myös läheisille. Kukaan ei voi ennalta tietää tai osata. Meneillään ovat herkät, suurten muutosten vuodet, joissa jokaisella läheisellä on oma tärkeä paikkansa nuoren kasvun tukena.
Keskustelu yhteiskunnan resurssien ja aikuisten voimavarojen rajallisuudesta hämärtää nuorten käsitystä omasta avuntarpeestaan. Etenkin jos nuori pärjää. Apu voi jäädä hakematta tai kysymättä jos opiskelut sujuvat eivätkä ongelmat näy ulospäin. Mutta jos apua haetaan vasta pärjäämisen romahdettua on toipumisen tie paljon raskaampi.
Nuorista huoltapitävien aikuisten keskinäinen vertaistuki näyttäisi nuorille mallia aikuisuudesta, jossa ei tarvitse pärjätä yksin. Vertaistuelle tarvitaan luontevia paikkoja ja rakenteita. Yksi mahdollisuus ovat oppilaitosten nuorilähtöiset läheisten illat. Triangeli-työssä on toteutettu opiskelijoiden ideoimia läheisten iltoja, joissa on ollut toiminnallinen, vapaamuotoisemman kohtaamisen tunnelma.
Haastamme nuorten läheiset pohtimaan yhdessä nuoren vaiheita ja tilanteita. Onko olemassa joku, jonka kanssa voit keskustella myös silloin, kun nuori mokaa tai koet itse epäonnistuneesi läheisenä? Tai kun tunnet hämmennystä miettiessäsi, miten omalla nuorella oikeasti menee? Tai kun arjen keskellä tulvahtaa onnen tunne siitä, että saat elää juuri tämän nuoren kanssa?
Hiiteen itsenäistymisen eetos!
Yhteiskuntamme yksilökeskeiset asenteet luovat nuorille paineita ja vahingollisia ajatuksia aikuisuudesta. Varhaisen itsenäistymisen ihailu voi nostaa kynnystä kysyä apua tai itsenäistyä omassa tahdissa. Avun kysyminen on taito, eikä sen kuuluisi tuntua epäonnistumiselta. Nuorten tarpeita negatiivisesti leimaavan huoli- ja resurssipuheen sijaan voisimme puhua enemmän läheisten ihmissuhteiden ja yhteisöjen merkityksestä.
Voisimme nostaa esiin aivan tavallisia avun saamisen kokemuksia ja nuorten toisilleen antaman vertaistuen arvoa. Sankarimaisten selviytymistarinoiden sijaan voisimme kertoa tarinoita keskeneräisyydestä, moninaisista tukiverkoista ja siitä, miten positiivinen merkitys nuorilla on läheisilleen.
Keskusteluissa nuorten läheisten kanssa on noussut esiin yksi voima ylitse muiden: vertaistuki. Monelle pikkulapsivaiheen vertaistuellinen jakaminen on helpompaa ja siihen tarjoutuu yhteisöissämme enemmän mahdollisuuksia kuin nuorten läheisille. Missä on nuorten läheisten “hiekkalaatikon reuna”? Vaikka perheet ja tilanteet nuorten elämässä ovat keskenään erilaisia, toivomme, että me nuorten läheisinä silti haluaisimme ymmärtää yhdessä enemmän ja jakaa tunteitamme avoimemmin. Välittää empatiaa ja arkista tukea toisillemme. Seurata nuorten kasvua ilolla, ihmetyksellä ja lempeydellä, yhdessä. Tutkiskella mielenkiinnolla, miten nuoren vaiheet kehittävät väistämättä myös meitä läheisiä. Jos haluat lastesi kehittyvän, anna heidän kuulla mitä kaunista kerrot heistä toisille. — Haim Ginott