Kirjoittaja Sari Haapakangas toimii erityisasiantuntijana Suomen Vanhempainliitossa.
Kouluihin tulee uusi velvoite: lasten ja nuorten liikunnallista elämäntapaa on edistettävä aiempaa systemaattisemmin. Perusopetuslain muutos astuu voimaan elokuussa 2026, ja sen tavoitteet ovat kunnianhimoisia – lisätä liikkumista, vahvistaa hyvinvointia ja tehdä liikkeestä osa koulun toimintakulttuuria.
Tarve liikunnan lisäämiselle on kiistaton kansanterveydellisestä näkökulmasta. Vain noin kolmannes lapsista ja nuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, eli vähintään 1-2 tuntia päivässä ja liika istuminen alkaa jo varhaislapsuudessa. Tutkimusten mukaan liike parantaa paitsi terveyttä, myös keskittymiskykyä ja muistia, tukee oppimista ja motivaatiota sekä vahvistaa sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä. Siksi olennaista ei ole lisätä vain liikuntatunteja, vaan tuoda liike osaksi koko koulupäivää – oppitunneille, käytäville, välitunneille.
Vaikka laki muuttaa rakenteita, se ei vielä muuta arkea. Arki rakentuu pienistä valinnoista – siitä, miten koulupäivä rytmitetään, miten koulumatkat kuljetaan, mitä oppitunnilla ja välitunnilla tapahtuu, kuljetaanko harrastuksiin vai jäädäänkö kotiin, ja ennen kaikkea siitä, millaisen esimerkin aikuiset antavat. Ja vielä tätäkin tärkeämpää on ymmärtää, että koulu ei voi vastata liikkumisen lisäämisen tarpeeseen yksin.
Vanhemmat eivät ole sivuroolissa
Vanhempainliitossa näemme arjen kokonaisuutena. Jos koulussa liikutaan, mutta kotona arki on passiivista, vaikutus jää väistämättä vajaaksi. Ja toisin päin: aktiivinen arki kotona kantaa myös koulupäivään. Siksi liikunnallisen elämäntavan edistäminen on väistämättä myös vanhemmuuden ja yhteisöllisyyden kysymys. Liikunnallisen elämäntavan edistämiseen tarvitaan mukaan myös vanhemmat ja monipuolisten liikkumismahdollisuuksien vahvistaminen vapaa-ajalla. Osa lapsista ja nuorista harrastaa aktiivisesti liikuntaa, mutta osa ei koe esimerkiksi tavoitteellista kilpaharrastamista omakseen. Matalan kynnyksen mahdollisuuksille harrastaa liikuntaa lähellä kotia on suuri tarve. Myös arkiliikunnan lisäämistä eri tavoin olisi tarpeen edistää myös kotona. Kyse on siitä, löytyykö jokaiselle lapselle tapa liikkua – lähellä, helposti ja omalla tavalla.
Tämä on myös yhdenvertaisuuskysymys. Kaikilla lapsilla tulee olla mahdollisuus liikkua – riippumatta taustasta, kehosta tai toimintakyvystä. Kaikilla lapsilla ei ole samoja mahdollisuuksia harrastaa. Tarvitaan myös matalan kynnyksen arjen liikettä ja helposti saavutettavia harrastusmahdollisuuksia.
Martinniemi muistuttaa, mistä muutos alkaa
Kun Martinniemen koulussa huomattiin, että kouluterveyskyselyn ja Move-mittausten tulokset olivat huolestuttavia liikkumisen osalta, ei jääty odottamaan valmiita ratkaisuja. Sen sijaan kysyttiin: mitä voisimme tehdä yhdessä?
Yhteisöllinen opiskeluhuoltoryhmä otti liikunnan lisäämisen yhdeksi painopisteeksi. Mukaan laajennettuun ryhmään kutsuttiin oppilaskunnan edustajat, vanhemmat ja paikalliset toimijat. Lapset ideoivat liikunnan lisäämisen keinoja etukäteen luokissa ja heidän vastauksiaan käsiteltiin laajennetussa yhteisöllisen opiskeluhuollon ryhmässä. Lisäksi vanhemmat vastasivat etukäteen kyselyyn ja toivat esiin toiveensa. Vanhemmat toivoivat alueelle erityisesti matalan kynnyksen liikuntakerhoja, joissa keskiössä ovat liikkumisen ilo, yhdessä tekeminen ja mahdollisuus kokeilla eri lajeja ilman kilpailullisuutta. Vastauksissa korostui myös tarve lisätä perheille helposti saavutettavia liikuntamahdollisuuksia sekä kehittää alueen liikuntaympäristöä.
Yhteisö alkoi rakentaa ratkaisuja yhdessä. Koti-koulutoimikunta toteutti Yhteisiä hetkiä-passin, joka kannusti perheitä myös liikkumaan yhdessä. Oppilaat saivat heiltä toivomiaan välineitä – palloja, naruja, tekemistä välitunneille. Työ saatiin jo tässä tapaamisessa hyvin alulle ja sitä jatketaan. Ei tarvittu suuria investointeja, ei monimutkaisia ohjelmia, vaan pieniä tekoja, joilla on suunta.
Laki antaa suunnan – yhteisö tekee muutoksen
Lainsäädäntö voi parhaimmillaan toimia sysäyksenä muutokselle. Se voi nostaa liikkumisen tärkeäksi osaksi lasten arkea ja velvoittaa ottamaan asian vakavasti. Mutta todellinen muutos syntyy vasta, kun ihmiset ottavat sen omakseen. Vanhempainliiton näkökulmasta keskeinen kysymys kuuluu: miten rakennamme arkea, jossa liike on luonnollinen osa jokaisen lapsen päivää?
Vastaus löytyy yhteistyöstä.
Kun koulu kysyy, vanhemmat vastaavat.
Kun lapset saavat ideoida ja he huomaavat, että niillä on merkitystä, syntyy motivaatiota.
Kun yhteisö toimii yhdessä, syntyy mahdollisuuksia.
Liikkuminen ei lisäänny käskemällä – vaan mahdollistamalla. Ja juuri siinä me aikuiset olemme ratkaisevassa roolissa.
Lähteet:
