Kirjoittaja Sarita Blomqvist, FM, on viestinnän asiantuntija, fasilitaattori, kouluttaja ja entinen toimittaja, joka opiskelee yleistä kasvatustiedettä Turun yliopistossa ja ammatilliseksi opettajaksi Haaga-Heliassa. Tutkimuksen tekemisessä kiehtoi vanhempainyhdistystoimintaan osallistumisen tarkasteleminen Pierre Bourdieun kenttäteorian näkökulmasta sekä statuskokemuksen vaikutukset erilaisten vanhempien mahdollisuuksien horisonttiin.
Kirjoittaja Anita Kaunisto on sairaanhoitaja ja kliininen asiantuntija, joka innostui kasvatustieteistä ja oppimisen ilmiöistä opiskellessaan Turun avoimessa yliopistossa. Tavoitteenani on työskentely alalla, jossa yhdistyvät kohtaaminen, pedagogiikka ja arjen ymmärrys.
Vaikuttamista, varainhankintaa vai sittenkin molempia – mikä saa osallistumaan vanhempainyhdistyksen toimintaan?
Tutkimme talvella 2025-2026 alakouluikäisten lasten vanhempien ja huoltajien ajatuksia siitä, mitä vanhempainyhdistystoimintaan osallistuminen edellyttää, mikä tukee osallistumista ja mitkä tekijät puolestaan estävät tai vaikeuttavat sitä. Lisäksi tarkastelimme yhdistystoiminnan merkitystä sekä kodin ja koulun yhteistyötä vanhempien ja huoltajien näkökulmasta. Osa tuloksista on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, mutta osa saattaa yllättää.
Toivomme, että tuloksia hyödynnetään vanhempainyhdistystoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa sekä jäsenhankinnan tukena esimerkiksi viestinnässä. Lisäksi uskomme, että osallistumisen esteitä on mahdollista poistaa ja madaltaa, kun ne on ensin tunnistettu.
Vanhempainyhdistystoiminta koskettaa suurta osaa suomalaisista, vaikka lapsiperheiden määrä onkin vähentynyt 2000-luvulla. Vuonna 2024 lapsiperheitä oli yli puoli miljoonaa ja lapsia syntyy noin 50 000 vuosittain. Kun ikäluokan lapset aloittavat koulutiensä, tulee vanhempainyhdistyksestä ainakin jollain tavalla ajankohtainen lapsen huoltajille. Vuoden 2025 vanhempien barometrin vastaajista 15 prosenttia osallistui yhdistystoimintaan.
Tutkimme vanhempien ajatuksia ja kokemuksia verkkokyselyn avulla. Siihen vastasi 104 äitiä, isää tai huoltajaa eri puolilta Suomea. Suurin osa vastaajista ei osallistunut vanhempainyhdistystoimintaan vastaushetkellä, mutta joukossa oli sekä nykyisiä että entisiä yhdistysaktiiveja ja heidän lisäkseen ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan olleet mukana vanhempainyhdistyksessä. Vastaajat puhuivat äidinkielenään suomea, ruotsia ja muutamia muita kieliä. Analysoimme vastauksia sekä määrällisesti että laadullisesti.
Suurin osa vastaajista, jotka toimivat vanhempainyhdistyksissä, oli äitejä, jotka käyttivät toimintaan 0-5 tuntia kuukaudessa. Koulutuksella, statuskokemuksella tai sosioekonomisella asemalla ei aineiston perusteella vaikuttanut olevan yhteyttä osallistumiseen. Tämä saattaa kuitenkin johtua itse aineistosta, jossa korostuivat työssäkäyvät ja koulutetut naiset. Vastaajat kuvasivat yhdistysaktiiveja ihan tavallisiksi, aktiivisiksi ja sosiaalisiksi ihmisiksi, joita koulumaailma ja lasten arki kiinnostaa yleisesti.
Vanhempainyhdistys on tärkeä – kuului siihen tai ei
Vanhempainyhdistystoiminta oli vastaajien mielestä tärkeää, pääosin kiinnostavaa ja osallistuminen helppoa, tapa tavata muita vanhempia sekä väylä vaikuttaa koulun ja jopa kunnan toimintaan, mutta samaan aikaan jo pelkkänä ajatuksena kuormittava. Vanhempainyhdistys on sekä meidän että aiemman tutkimuksen mukaan tärkeä osa kodin ja koulun yhteistyötä ja mahdollistaa vanhempien verkostoitumisen.
“Vanhempana näkyvyys koulussa on erittäin merkittävä ja se luo turvaa lapsille, kun lasten vanhemmat tekevät yhteistyötä koulun kanssa.“
Tunnistimme viisi ydinsyytä vanhempainyhdistyksen toimintaan osallistumiselle: yhdistystoiminnan arvostus, koulun arkeen osallistuminen, sattuma, mahdollisuus vaikuttaa ja omat arvot. Aiempaan tutkimukseen verrattuna etenkin mahdollisuus toteuttaa omia arvoja on tärkeä uusi havainto. Vastaajat kuvasivat haluaan vaikuttaa ja omia arvojaan esimerkiksi näin:
“Haluan lapsille yhdenvertaisen koulun. Haluan koulun monimuotoisuuden näkyvän kaupungin päätöksenteossa. Haluan vaikuttaa.”
“Vanhempana näkyvyys koulussa on erittäin merkittävä ja se luo turvaa lapsille, kun lasten vanhemmat tekevät yhteistyötä koulun kanssa.“
Osalle vanhemmista yhdistys on olemassa juuri tätä varten: se on kanava, jonka kautta osallistua päätöksentekoon, vaikuttaa koulun toimintaan ja tehdä jotain sellaista, minkä kokee henkilökohtaisesti arvokkaaksi. Yhdistys on omien arvojen kaikupohja. Vanhempainyhdistys voikin toimia tapana toteuttaa aktiivista kansalaisuutta ja poliittisen vaikuttamisen välineenä erityisesti kuntatasolla.
Vastaavasti tilanteissa, joissa koettiin jonkinlaista arvoristiriitaa, toiminnasta saatettiin jättäytyä pois. Sekä aiemman tutkimuksen että tämän tutkimuksen pohjalta yksi merkittävin havainto on se, että ne vanhemmat, jotka haluavat osallistua päätöksentekoon ja vaikuttamiseen, eivät lähde mukaan tapahtumien järjestämiseen tai varainkeruuseen. Olisikin tärkeää huomioida erilaiset motiivit valintojen taustalla, jos toimintaa halutaan laajentaa ja jäsenpohjaa kasvattaa. Vanhempainyhdistyksen toiminta on isossa kuvassa tutkimuksemme perusteella jo todella monipuolista. Tapahtumien järjestäminen ja varainhankinta korostuvat perinteisinä toiminnan muotoina, mutta myös vaikuttamisen paikkoja ja päätöksentekoon osallistumisen mahdollisuuksia on vanhemmille tarjolla runsaasti. Tätä edustavat muun muassa oppilashuoltoryhmään, vanhempainiltojen suunnitteluun, kiusaamista ehkäisevään toimintaan ja kouluruokailun kehittämiseen osallistuminen. Myös viestinnän merkitys yhdistyksen roolissa korostuu: yhdistys on tärkeä linkki kodin ja koulun välisessä vuorovaikutuksessa ja kanava, joka välittää vanhempien viestiä kouluun.
Osa jää tai haluaa jäädä ulkopuolelle
Osallistumista estävien tekijöiden kohdalla on ensin sanottava se, että kukaan vanhempainyhdistyksen toimintaan osallistuvista vastaajista ei kuvannut omia voimavarojaan, mahdollisuuksiaan tai kykyjään, jotka mahdollistaisivat osallistumisen. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, ettei aktiivien arjessa ole suuria estäviä tekijöitä, mutta myös sitä, että ne jäävät esimerkiksi arvojen suhteen toissijaisiksi. Myös se, että suurin osa aktiiveista raportoi käyttävänsä toimintaan 0-5 tuntia kuussa, on merkittävä havainto.
Vanhempainyhdistystoiminnan ulkopuolelle jäämistä selittävät ajan, kiinnostuksen tai tiedon puute, arjen kuormittavuus, arvoristiriidat tai vaikeus päästä toimintaan mukaan. Osa vastaajista kertoi, ettei osallistu, koska perheen toinen vanhempi osallistuu.
Sekä aiempi tutkimus että omamme kertovat suoraan myös sen, etteivät kaikki halua osallistua, vaikka siihen olisi mahdollisuus: noin joka viides vanhempi jättäytyy omasta halustaan ulkopuolelle. Jäsenhankinnan kannalta tämä on merkittävä havainto, sillä se mahdollistaa keskittymisen niihin, jotka haluaisivat osallistua, mutta jostain syystä kokevat, etteivät voi. Tällaisen vastauksen jättänyt vanhempi voisi hyötyä yhdistystoiminnasta, mutta pääsee mukaan vain, jos hänen kaltaistensa tarpeet huomioidaan:
“Minä huolehdin lapsesta käytännössä yksin ilman autoa eikä jaksamista ole mihinkään ylimääräiseen. Arjesta selviytyminen vie fyysisesti ja psyykkisesti ihan kaiken avuista huolimatta.”
Tiedottamisella on keskeinen rooli osallistumisen mahdollistamisessa.
Jäsenhankinnan kannalta tärkeä havainto on se, että tiedottamisella on keskeinen rooli osallistumisen mahdollistamisessa. Jos tieto yhdistyksen olemassaolosta, osallistumismahdollisuuksista ja toiminnan sisällöstä ei saavuta vanhempia, ei heidän voi odottaa löytävän yhdistykseen mukaan. Tutkimuksemme vastaajista neljä prosenttia ei ollut kuullutkaan vanhempainyhdistyksestä ja vain kaksi prosenttia oli selvittänyt vanhempainyhdistyksen olemassaolon ja osallistumismahdollisuudet oma-aloitteisesti. Sille ajatukselle, että kiinnostuneet kyllä hakeutuvat mukaan, ei siis kannata jäsenhankintaa, hallituksen tai aktiivien ryhmän kokoonpanoa rakentaa. Vanhempainyhdistystoiminnasta tulisikin viestiä monikanavaisesti, toistuvasti ja kaikille helposti saavutettavalla tavalla. Tiedottamisessa myös koululla on keskeinen rooli.
Suurin osa vastaajista oli kuullut vanhempainyhdistyksestä koulun vanhempainillasta. Toiseksi merkittävin kanava tiedon saamiselle oli Wilma. On kuitenkin tärkeä huomata se, että aiemman tutkimuksen mukaan yksisuuntainen viestintä (verkkosivut, Wilma, ilmoitustaulut jne.) saavuttavat parhaiten hyväosaisia perheitä ja koulutettuja vanhempia. Erityisryhmien mukaan saaminen vaatii vuorovaikutusta ja kannustamista. Ratkaisevaa voi olla se, että koulun henkilökunta puhuu yhdistyksestä positiivisesti ja kertoo, että toimintaan toivotaan mukaan monimuotoisesti erilaisia vanhempia. Kaikista vastaajista 64 prosenttia kertoi, että koulun henkilökunta oli kannustanut heitä osallistumaan, mutta ruotsinkielisistä vastaajista 80 prosenttia kertoi kannustamisesta. Tämä on havaittu aiemmassakin tutkimuksessa: ruotsinkielisissä kouluissa vanhempia kannustetaan osallistumaan yhdistystoimintaan enemmän kuin suomenkielisissä.
Myös sillä, että yhdistys viestii itse siitä, että osallistumisen kynnys on matala, voi olla merkitystä jäsenhankinnan kannalta. Se, että toimintaan tai kokouksiin voi ottaa lapsen mukaan, tarjolla on kimppakyyti, kokoustilaan ramppi, paikalla leluja tai mikro ja etäosallistumismahdollisuus järjestetään pyytämättä, voi riittää viestimään siitä, että erilaiset ihmiset ja arkitodellisuudet on huomioitu. Yhteisöllisyyden voimaa ei pidä väheksyä: 11 prosenttia vastaajista oli kuullut yhdistyksestä toiselta vanhemmalta ja osa kertoi päätyneensä aktiiviksi toisen vanhemman kannustamana.
Vanhempainyhdistys on matalan kynnyksen kansalaisvaikuttamista, jos se mahdollistetaan kaikille
Aiempi tutkimus osoittaa, että koulu voi nähdä vanhempainyhdistyksen vain varainhankkijana ja tapahtumien järjestäjänä yhteistyökumppanin sijaan. Osalle vanhemmista tämä sopii, mutta moni toivoo enemmän.
Vanhemmille lasten turvallisuus, hyvinvointi ja erityisesti kiusaamisen ja väkivallan ehkäiseminen ovat sydämen asioita. Koulut saattavat kuitenkin tarjota hyvin vähän mahdollisuuksia vanhemmille ja huoltajille tärkeiden asioiden edistämiseen – tai sitten niistä ei viestitä riittävästi tai ymmärrettävästi.
Koska vanhempainyhdistys tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden kiinnittyä koulun arkeen ja tutustua muihin vanhempiin, voisi olla tärkeää viestiä siitä, että jo yhdistyksen olemassaolo ja aktiivisuus sen parissa voivat tukea sellaista yhteisöllisyyttä, joka ennaltaehkäisee ja mahdollistaa puuttumisen lasten turvallisuutta ja hyvinvointia uhkaaviin tekijöihin.
Jotta yhdistyksessä voi olla mukana monipuolisesti vanhempia, pitää toiminnan olla monipuolista ja ottaa huomioon erilaiset lähtökohdat, arvot, motivaatiotekijät ja elämäntilanteet.
Vanhempainyhdistystoiminta on parhaimmillaan matalan kynnyksen kansalaisvaikuttamista ja sellaista yhteisöllisyyttä, jota moni pirstaloituneessa ja moniarvoisessa yhteiskunnassa kaipaa. Osa tutkimuksemme vastaajista tunnisti tämän mahdollisuuden. Vanhempainyhdistys on ikkuna yhteiskuntaan ja silta erilaisiin arkitodellisuuksiin, mutta vain, jos sekä erityistarpeisen lapsen työttömällä yksinhuoltajaäidillä, hyvätuloisen ydinperheen isällä, maahanmuuttajataustaisella suomea taitamattomalla tai vammaisella vanhemmalla on kaikilla yhtäläinen mahdollisuus osallistua.
Jotta yhdistyksessä voi olla mukana monipuolisesti vanhempia, pitää toiminnan olla monipuolista ja ottaa huomioon erilaiset lähtökohdat, arvot, motivaatiotekijät ja elämäntilanteet. Jos osallistumista halutaan lisätä, pitää tunnustaa, että kaikilla ei ole samanlaisia osallistumisen mahdollisuuksia. Osallistumisen kynnyksen madaltaminen hyödyttää myös niitä, joiden on lähtökohtaisesti helppo osallistua. Tämä vaatii avointa vuoropuhelua ja yhteisiä tavoitteita vanhempien, yhdistyksen ja koulun välillä.