Mikä minusta tulee isona?
Leena Herlevi-Valtonen
Kirjoittaja toimii Vanhempainliitossa viestinnän asiantuntijana ja viettää parhaillaan vuorotteluvapaata.
Työkaveri palasi vuoden vaihtuessa vuorotteluvapaalta ja kokoonnuimme porukalla kuulemaan hänen kokemuksiaan.
”No, mitä sä sait aikaiseksi?”
Sieltä se vain lipsahti, länsimaisen suorituskeskeinen arvokysymys omasta suustani. Oletus siitä, että hetken tauko työelämästä tarkoittaisi vaikkapa uuden harrastuksen aloittamista, väitöskirjan kirjoittamista, kodin täysremonttia, uuden kielen oppimista tai vaaroja uhmaavaa vaellusretkeä rapakon takana.
Ihan samaan tapaan me aikuiset edelleen utelemme vasta polven korkuisilta lapsilta, että mikä sinusta tulee isona? Onhan se ensiarvoisen tärkeää, että eskari-ikäisellä on kirkas mielikuva siitä, mihin parhaimmillaan noin 15–20 vuoden koulutuspolku lopulta johtaa.
Mutta olisiko sittenkin tärkeämpää, että lapsi voisi kasvaa luottavaisena tässä ja nyt, tämän hiekkakakun äärellä, tätä kuvaa piirtäessä, tätä satua kuunnellessa?
Mutta olisiko sittenkin tärkeämpää, että lapsi voisi kasvaa luottavaisena tässä ja nyt, tämän hiekkakakun äärellä, tätä kuvaa piirtäessä, tätä satua kuunnellessa? Kouluikäinen voisi opetella uusia taitoja tulevaa miettimättä, onnellisena siitä, että eräänä päivänä huomaa osaavansa lukea ja kappas, kertolaskutkin alkavat sujua? Yläkoululainen tietäisi, että saa riittävän tuen murrosiän riepottelemaan arkeen ja kaverisuhteisiinsa, sen sijaan että häntä tuupittaisiin liian aikaisin aikuisten maailmaan ratkomaan jäävuoren kokoisia ongelmia. Toisen asteen opiskelijat voisivat luottaa siihen, että heillä on kaikki mahdollisuudet pärjätä elämässä, vaikka maisteriohjelma ei ihan vielä olisikaan selvillä.
Tuli minun vuoroni ottaa pieni aikalisä ja kokeilla vuorotteluvapaata. Pilkka osui nyt omaan nilkkaan. Mitä aiot tehdä? Miten saat aikasi kulumaan? Onko sulla joku agenda?
Olemisen sietämätön keveys. Sen harjoitteleminen on listallani ykkösenä. Oppia olemaan tarpeeton ja viipymään niiden asioiden äärellä, jotka tekevät onnelliseksi, voimaannuttavat ja elvyttävät. Oppia näkemään metsä puilta, katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Antaa tilaa luovuudelle, joka on kehityksen ja ihmisenä kasvamisen edellytys, ihan missä iässä tahansa.
Kiitos työnantajani asenteen sekä nykyaikaisen ja joustavan työkulttuurin, palataan asiaan kesäkuussa!
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Miten tukea lapsen kielen kehitystä kotona
Kielelliset valmiudet alkavat kehittyä jo kohtuaikana – sikiö kuulee, tuntee kosketuksen ja liikkeen. Synnyttyään vauva tunnistaa tuttuja ääniä ja on herkistynyt kosketukselle jo välittömästi syntymänsä jälkeen. Jotta kielelliset ja kommunikatiiviset valmiudet kehittyvät, tarvitaan aktiivinen, vuorovaikutusta tukeva ympäristö, joka motivoi lasta kommunikoimaan. Miten siis ylläpidämme vauvan, taaperon, lapsen kiinnostusta ja intoa harjoitella puheen – eli välineen käyttöä?
Herään joka arkiaamu Lapsi mukaan töihin -päivään
”Olen oppinut ajattelemaan, että minun ei ehkä tarvitsekaan selviytyä voittajana, kyllin hyvä lopputulos riittää”, kirjoittaa perhetyön asiantuntija Laura Klemetti korona-arjesta 3-vuotiaan ’työkaverinsa’ kanssa.