Mikä minusta tulee isona?

Leena Herlevi-Valtonen

Kirjoittaja toimii Vanhempainliitossa viestinnän asiantuntijana ja viettää parhaillaan vuorotteluvapaata.


Työkaveri palasi vuoden vaihtuessa vuorotteluvapaalta ja kokoonnuimme porukalla kuulemaan hänen kokemuksiaan.

”No, mitä sä sait aikaiseksi?”

Sieltä se vain lipsahti, länsimaisen suorituskeskeinen arvokysymys omasta suustani. Oletus siitä, että hetken tauko työelämästä tarkoittaisi vaikkapa uuden harrastuksen aloittamista, väitöskirjan kirjoittamista, kodin täysremonttia, uuden kielen oppimista tai vaaroja uhmaavaa vaellusretkeä rapakon takana.

Ihan samaan tapaan me aikuiset edelleen utelemme vasta polven korkuisilta lapsilta, että mikä sinusta tulee isona? Onhan se ensiarvoisen tärkeää, että eskari-ikäisellä on kirkas mielikuva siitä, mihin parhaimmillaan noin 15–20 vuoden koulutuspolku lopulta johtaa.

Mutta olisiko sittenkin tärkeämpää, että lapsi voisi kasvaa luottavaisena tässä ja nyt, tämän hiekkakakun äärellä, tätä kuvaa piirtäessä, tätä satua kuunnellessa?

Mutta olisiko sittenkin tärkeämpää, että lapsi voisi kasvaa luottavaisena tässä ja nyt, tämän hiekkakakun äärellä, tätä kuvaa piirtäessä, tätä satua kuunnellessa? Kouluikäinen voisi opetella uusia taitoja tulevaa miettimättä, onnellisena siitä, että eräänä päivänä huomaa osaavansa lukea ja kappas, kertolaskutkin alkavat sujua? Yläkoululainen tietäisi, että saa riittävän tuen murrosiän riepottelemaan arkeen ja kaverisuhteisiinsa, sen sijaan että häntä tuupittaisiin liian aikaisin aikuisten maailmaan ratkomaan jäävuoren kokoisia ongelmia. Toisen asteen opiskelijat voisivat luottaa siihen, että heillä on kaikki mahdollisuudet pärjätä elämässä, vaikka maisteriohjelma ei ihan vielä olisikaan selvillä.

Tuli minun vuoroni ottaa pieni aikalisä ja kokeilla vuorotteluvapaata. Pilkka osui nyt omaan nilkkaan. Mitä aiot tehdä? Miten saat aikasi kulumaan? Onko sulla joku agenda?

Olemisen sietämätön keveys. Sen harjoitteleminen on listallani ykkösenä. Oppia olemaan tarpeeton ja viipymään niiden asioiden äärellä, jotka tekevät onnelliseksi, voimaannuttavat ja elvyttävät. Oppia näkemään metsä puilta, katsomaan asioita uudesta näkökulmasta. Antaa tilaa luovuudelle, joka on kehityksen ja ihmisenä kasvamisen edellytys, ihan missä iässä tahansa.

Kiitos työnantajani asenteen sekä nykyaikaisen ja joustavan työkulttuurin, palataan asiaan kesäkuussa!

Jaa artikkeli

Lue myös nämä

Majakka missä kiinnitetty palautelappuja
Opettajille
18.12.2023

Viksun vuorovaikutuksen päivä

Kirjoittajat ovat Martti ja Pyry 6A-luokalta Kiviniemen koululta. Tänään me kerromme teille, mitä tapahtui Viksun vuorovaikutuksen päivänä Kiviniemen koulussa. Viksun vuorovaikutuksen päivä alkoi kaikilla Kiviniemen koulussa kello 9.00 torstaina 23.11.2023. Koulupäivä alkoi aamulla ja oppilaat katsoivat “Heijasta hyvää” -diaesityksen. Diaesityksessä kerrottiin vuorovaikutuksesta, auttamisesta ja siitä, että mitä vuorovaikutus on. Diaesityksessä kerrottiin lasten oikeuksista ja myös […]

Blogi Vanhempainliitto
10.12.2019

Sain olla mukana jossakin merkityksellisessä

Eeva Takala Kirjoittaja on Vanhempainliiton johtokunnan jäsen ja aktiivinen vanhempaintoimija Jyväskylästä. Väistyvänä johtokunnan jäsenenä lupasin kirjoittaa liittokokousviikonlopusta. Vaikka flunssan harson läpi sitä junamatkalla muistelinkin ja kirjoittelin avainsanoja muistiin, tarkkaan dokumentointiin en pysty enkä sitä tavoittelekaan. Ja kai se niin onkin, että usein se, mitä jostakin  asiasta jää mieleen on tunnepitoinen, kokemus tai fiilis. Opinko, osasinko, […]