Lapsen oikeudet eivät ole aikuisille monivalintakysymys
Aslak Rantakokko
Kirjoittaja toimii Suomen Vanhempainliitossa yhdenvertaisuusasiantuntijana.
Ihmiskunnan kivijalkaa on tuuletettu antaumuksella. Ajat ovat opettaneet, että itsestäänselvyydet ovat vähissä. Varmaa on vain alituinen muutos ja tapahtumien osittainen sattumanvaraisuus.
Lapsemme kohtaavat muutoksia elämässään hyvin eri tavoin, eri kasvuympäristöissä. Erilaisista lähtökohdista. Sanonta kuuluu, että kun elämä heittelee, pitäisi pystyä keskittymään olennaiseen. Yhteiseen selviämiseen.
Mitä nuorempia lapset ovat sitä enemmän heidän kasvupolullaan olevat mahdollisuudet riippuvat meistä aikuisista. Ja kääntäen, meidän aikuisten mahdollisuudet vahvistaa lastemme selviämistä ovat parhaimmillaan, kun he ovat päiväkoti- ja peruskouluikäisiä. Menetettyä aikaa on vaikea saada myöhemmin takaisin.
Lait eivät kysele, jaksammeko, viitsimmekö tai millaiset ajat ovat. Ne velvoittavat. Aina.
Lastemme kasvutarinoita turvaamaan on laadittu kokoelma lakeja. Lakien tehtävä on varmistaa, että me aikuiset emme tee lasten oikeuksien toteuttamisesta optiota, valintakysymystä. Lait eivät kysele, jaksammeko, viitsimmekö tai millaiset ajat ovat. Ne velvoittavat. Aina.
Meidän aikuisten kannattaisi aika ajoin pohtia omaa lapsuuttamme. Mitä hyvää sieltä on jäänyt mieleemme, miksi se tuntui hyvältä ja mikä hyvän mahdollisti? Kun tuo ajatus kirkastuu, voimme tarjota omille lapsillemme perheinä ja ammattilaisina samaa hyvää.
Lapsen oikeudet ovat aikuisten velvoitteita. Jokaisen lapsen osalta, joka ikinen päivä. Läheisten osuutta ei voi sivuuttaa puhuttaessa lasten hyvinvoinnista. Kun puhumme lapsesta, muistammeko ammattilaisina myös hänen perhettään? Mietimmekö taustaa, josta lapsi kouluun taapertaa. Teemmekö lapsesta osallisen hänen omassa elämässään. Kuulemmeko vanhempien kokemuksen, näkemyksen ja huolenaiheet. Aidosti.
Lasten oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle, mutta erityisesti näiden oikeuksien toteutumista on seurattava erityistä tukea ja apua elämässään tarvitsevien lasten osalta. Nyt jos koskaan on oltava tarkkana.
Kirjoitus on julkaistu Aivoliiton ja Adhd-liiton julkaisemassa Verraton-lehdessä 1/2022.
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Koulujen työrauha rakennetaan yhdessä
Viime vuodet ovat olleet koulumaailmassa työskenteleville kiistatta raskaita. Työrauhaa ja normaalia arkea kaipaavat opettajien lisäksi lapset ja nuoret sekä perheet, joiden elämän koronapandemia sekoitti monin tavoin. Työrauha ei kuitenkaan voi tarkoittaa omien ja muiden lasten koulunkäynnin ja hyvinvoinnin tukena toimivien vanhempien osallisuuden ja aktiivisuuden kyseenalaistamista. Ei, vaikka vuorovaikutustilanteet vanhempien kanssa olisivat joskus jännitteisiä. Vanhempien tulee voida luottaa siihen, että heillä on oikeus tuoda lasta koskeva huoli esille matalalla kynnyksellä ja esittää lapsen tuntemukseen perustuva näkemys hänen parhaastaan.
Miten tukea nuorta, kun kaikki on aina ihan ok?
Erityisesti näinä aikoina meidän vanhempien ja muiden nuorten kanssa toimivien aikuisten on syytä pysyä lähellä nuoriamme. Ei tyydytä aina siihen “ihan ok” -vastaukseen vaan yritetään päästä hieman pintaa syvemmälle. Tämä vaatii sitä kuuluisaa aikaa ja tilannetajua.