Mitä mieltä Wilma-viestinnästä, vanhemmat ja opettajat?

Kodin ja koulun välinen digitaalinen Wilma -viestintä on puhuttanut viime vuosina. Ensimmäistä kertaa tarjolla on tutkittua tietoa vanhempien ja opettajien mielipiteistä viestinnän toimivuudesta kasvatuskumppanuuden vahvistajana sekä kannustavan palautteenannon välineenä. Tutkimuksessa selvitettiin myös vanhempien ja opettajien mielipiteitä siitä, missä määrin viestintä on koulun taholta päällekkäistä ja ristiriitoja aiheuttavaa.

Mielipiteiden eroja vertailtiin suuremman Etelä-Suomalaisen ja pienemmän Keski-Suomalaisen kaupungin välillä. Laajempia yleistyksiä varten tarvitaan vielä lisätutkimusta, mutta nämäkin tulokset voivat antaa alustavaa tietoa viestinnän kehittämiskohteista sekä jo toimivista osa-alueista. Tutkimukseen osallistui 1123 vanhempaa ja 118 opettajaa. Tässä tulokset pähkinänkuoressa.

Suuri osa vanhemmista ja opettajista vastasivat digitaalisen viestinnän tukevan heidän kasvatuskumppanuuttaan hyvin. Kasvatuskumppanuuden osa-alueista varsinkin yhteistyö oli sujuvaa digitaalisen viestinnän kautta. Vanhemmat kokivat viestinnän tukevan myös luottamuksen syntyä ja opettajat vastasivat voivansa tukea vanhempien kasvatustyötä digitaalisen viestinnän avulla. Vanhemmat ja opettajat kokivat tulevansa kuulluksi viestinnän kautta melko hyvin. Tämän tutkimuksen mukaan vanhemmat haluavat tietoa lastensa toistuvista ristiriidoista, unohduksista sekä myöhästelyistä. Vanhemmat olivat myös melko tyytyväisiä tiedonkulkuun digitaalisen viestinnän kautta. Vaikka hajontaa vastauksissa löytyi, voidaan kuitenkin sanoa, että digitaalista viestintää on parhaimmillaan opittu käyttämään kasvatuskumppanuuden vahvistajana sekä tiedonkulun kanavana opettajien ja vanhempien välillä.

Sekä vanhemmat että opettajat kokivat monet viestinnän osa-alueet toimivammaksi pienemmällä paikkakunnalla kuin isossa kaupungissa. Olisiko meillä siitä kaiken kiireen keskellä jotain opittavaa?

Kannustavaa palautetta vanhemmat kokivat saavansa vähemmän, kuin opettajat vastasivat antavansa. Eroja tuli kysyttäessä vanhempien tiedonsaantia lasten vahvuuksista sekä onnistumisista verrattuna siihen, mitä opettajat kokivat viestivänsä. Varsinkin vanhempien vastauksissa oli paljon hajontaa tällä osa-alueella. Opettajat vastasivat myös, että voivat antaa monipuolista tietoa oppilaiden opiskeluista Wilman kautta. Monipuoliseen tiedonkulkuun vanhemmatkin olivat varsin tyytyväisiä.

Vanhempiin verrattuna opettajien vastauksissa korostui hieman enemmän epäselvä viestintä vanhempien kanssa, kun tarkasteltiin digitaalisen viestinnän ristiriitoja ja päällekkäistä koulun lähettämää viestintää.

Koko tutkimusjoukossa vanhemmat olivat varsin tyytyväisiä kasvatuskumppanuuden sujuvuuteen digitaalisessa viestinnässä, mutta pienemmällä paikkakunnalla sen koettiin toimivan vieläkin paremmin. Vanhemmat vastasivat myös saavansa hieman enemmän kannustavaa palautetta lapsistaan kuin suuremman kaupungin vanhemmat. Pienemmän paikkakunnan opettajat vastasivat kokevansa hieman vähemmän epäselvää viestintää kuin heidän kollegansa kaupungissa.

Tuloksia voi tarkastella hyvin monesta eri näkökulmasta. Tässä pohdintaa muutamista. Tämän hetken kouluun liittyvä keskustelu on painottunut melkoisiin uhkatekijöihin aina perusopetuksen tasosta opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnin kuormittumiseen. Keskustelusta uupuu se hyvä koulujen perustyö, jolla joka päivä vahvistetaan oppilaiden oppimista, kasvua sekä yhteistyötä vanhempien kanssa. Verrattuna moneen muuhun maahan, suomalaiset opettajat kokevat, että heidän työtään arvostetaan (Talis- tutkimus, OECD 2018). Arvostuksen tunne koostuu monesta eri tekijästä, mutta tästä voi varmasti osaltaan kiittää vanhempien tapaa olla yhteistyössä opettajien kanssa.

Tietenkin monenlaisia kokemuksia myös ristiriidoista löytyy kodin ja koulun välillä. Vanhempien vastausten tulosten hajonta varsinkin kannustavan palautteen saamisesta kertoo siitä, että monissa kouluissa viestintälinjoja ei ole yhdessä pohdittu ja yksittäisten opettajien tavat viestiä eroavat paljon toisistaan. Toinen oleellinen näkökulma on myös nostettava esiin, kun puhutaan opettajien antamasta digitaalisesta palautteesta. Kouluun ja opetussisältöihin kohdistuu alati kasvavia odotuksia ja tavoitteita yhteiskunnassamme. Opetusalan ammattijärjestön teettämän kyselyn mukaan (OAJ, 2017) 59% opettajista kokee työmääränsä liian suurena melko tai erittäin usein. Opettajan työn arjen peruspilari on kannustaa oppilaita oppitunneilla. Millä ajalla opettajat ehtivät viestiä monipuolisesti digitaalisesti kaikista oppilaistaan, kun yhdellä opettajalla voi olla opetusryhmissään 20-80 oppilasta?  Wilma -viestinnästä ei ole uudessa opetussuunnitelmassa sen tarkempia määritelmiä ja koulut ovat velvoitettuja:

”Pitämään tärkeänä kannustavia ja oppilaan oppimista ja kehitystä myönteisesti kuvaavia viestejä. Viestinnän tulee myös olla monipuolista ja säännöllistä (OPS, 2014)”. 

Jotta opettajat pystyvät viestimään monipuolisesti oppilaista, on myös ajankäyttöä pohdittava koko koulun tasolla. Se ei saa jäädä yksittäisten opettajien harteille.

Itse uskon suuresti vahvan myönteisen yhteisöllisyyden voimaan oppilaiden, vanhempien ja opettajien hyvinvoinnin vahvistamisessa. Jotta suomalaiset koulut kehittyvät ja pysyvät mukana maailman muutoksessa, opetussuunnitelmia on luonnollisesti uudistettava. On kuitenkin syytä muistaa ihmisyhteisöjen ikiaikaiset toimivat vuorovaikutuksen vahvuustaidot myös digitaalisessa viestinnässä: arvostus, näkökulmanottokyky, harkitsevaisuus ja myötätunto. Tässä tutkimuksessa sekä vanhemmat että opettajat kokivat monet viestinnän osa-alueet toimivammaksi pienemmällä paikkakunnalla kuin isossa kaupungissa. Olisiko meillä siitä kaiken kiireen keskellä jotain opittavaa?