Nyt puhuu vanhempi: ”Kiitos arvokkaasta työstäsi, opettaja!”

Leena Herlevi-Valtonen 
Kirjoittaja toimii Suomen Vanhempainliitossa viestinnän asiantuntijana 


Suomalaista koulua koskevaa uutisointia kahlatessa tulee väistämättä toivoton olo; näinkö kurjalla tolalla kouluarkemme on? Opettajat eivät jaksa, vanhemmat valittavat, lapset eivät saa tukea ja heiltä vaaditaan liikaa. Kuntien kukkaronnyörit ovat kireällä, Pisa-tulokset laskevat… 

Totta toinen puoli, ja korjattavaa on. Mutta sekin on faktaa, että lööpeissä on harvoin tilaa hyville uutisille. Otsikot kertovat osatotuuksia ja korostavat herkästi epäkohtia. Samaan aikaan me median kuluttajat vaikutamme omalla toiminnallamme siihen, mitkä osumat nousevat klikatuimpien uutisten joukkoon. Uutiset jaetaan somessa, kärkäs keskustelu saa tulta alleen ja karkaa yhä kauemmas todellisuudesta.  

Positiiviset kokemukset jäävät jyrän alle ja syntyy herkästi käsitys, että vanhemmat ovat yksikantaan arvostelemassa koulun tai ammattilaisten kykyä hoitaa tehtäväänsä.

Aika ajoin otsikoihin nousee vanhempien negatiivinen asenne koulua tai opettajia kohtaan. Positiiviset kokemukset jäävät jyrän alle ja syntyy herkästi käsitys, että vanhemmat ovat yksikantaan arvostelemassa koulun tai ammattilaisten kykyä hoitaa tehtäväänsä. Suomen Vanhempainliiton kyselyt kertovat kuitenkin ihan toista. Esimerkiksi Vanhempien barometri 2018 -kyselyssämme 85 % vanhemmista kertoi luottavansa lapsensa kouluun ja opettajiin. Negatiivisesti kouluun suhtautuvat vanhemmat ovat siis pieni vähemmistö.  

Uskon myös, että vanhempia mediassa sättivät opettajat edustavat varsin pientä otosta. Valtaosa maamme korkeasti koulutetuista ja osaavista opettajista kykenee rakentavaan puheeseen, jaksaa ymmärtää perheiden näkökulman ja pyrkii kaikin tavoin lapsen etua kannattelevaan yhteistyöhön vanhempien kanssa.  

Ajatella, jos yhtenä aamuna päivälehtien lööpit huutaisivat katujen varsilla ja kauppojen lehtitelineissä lihavoiduin suuraakkosin:  

Nyt puhuu vanhempi: ”Opettajat ovat huippuammattilaisia, arvostan heidän työtään kovasti. En pärjäisi kasvatustehtävässäni ilman heitä!”  

tai 

Nyt puhuu opettaja: ”Parhaiten onnistun työssäni tekemällä tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa. Vanhemmat ovat koulun paras kumppani!” 

Voisiko lasten ja nuorten hyvinvointia edistää parhaiten puhumalla hyvää?  

Vaikka näin upeat uutiset eivät päätyisikään otsikoihin, voimme ujuttaa niitä keskustelutulvaan itse. Voimme raivata omissa somejulkaisuissamme tilaa kannustavalle ja empaattiselle puheelle tai esittää julkisen kiitoksen tilaisuuden tullen. Voimme ilmaista tukea sinne, missä sitä tarvitaan ja levittää toivoa provosoitumisen sijaan. Voimme jokainen vaikuttaa siihen, minkälaisen vallan annamme vihapuheelle, maalittamiselle, kunnianloukkauksille, syrjinnälle ja räksyttämiselle. Voimme myös kieltäytyä klikkaamasta ja jakamasta uutisia, jotka yllyttävät negatiiviseen keskusteluun.

Kukaan ei elä kiitoksella, ei opettaja työssään, eikä vanhempi omassa kasvatustehtävässään. Mutta onko kiitoksesta haittaakaan? Voisiko opettajan rankka päivä muuttua asteen verran kevyemmäksi, jos me vanhemmat muistaisimme heitä silloin tällöin kehua ja kiittää? Voisiko lasten ja nuorten hyvinvointia edistää parhaiten puhumalla hyvää?  

Maailman opettajien päivänä, ja jokaisena työpäivänäsi, kiitos Opettaja! 

Jaa artikkeli

Lue myös nämä

Blogi Vanhempainliitto
10.10.2022

Digiarjen suosituksilla tukea vanhemmuuteen

Jo hyvin pienelle lapselle muodostuu kiinnostus ja halu digitaalisia sisältöjä kohtaan. Miten ja milloin sitä on tarpeen rajata? Lausahdus “Iskä, laita puhelin pois” kuuluu hyvin usein jo kaksivuotiaan suusta. Teini-ikäiset lapset puolestaan edellyttävät samojen pelisääntöjen noudattamista meiltä aikuisilta, kuin mitä heidän kanssaan on sovittu. Lapsi ja nuori tarvitsee vanhempien aitoa läsnäoloa ja samalla tukea ja positiivista ohjausta digiarjessaan. Tätä varten Oulun kaupunkiin laadittiin Digiarjen suositukset perheille.

Blogi
20.6.2019

Negatiivinen palaute nujertaa nepsy-nuoren

”Positiivisen, vahvuuslähtöisen pedagogiikan vahvasta viime aikaisesta esiinmarssista huolimatta niiden periaatteet eivät näytä rantautuneen jokaiseen niemeen, notkoon ja saarelmaan”, pohtii blogivieraamme. ”Edes kiitettävää hipova suoriutuminen vaikeasta akateemisesta oppiaineesta ei tuota myönteistä palautetta.”
Tämä blogi julkaistaan poikkeuksellisesti nimettömänä.