Uuden lukuvuoden odotus erityislapsiperheessä – ”No siihen nyt tulee pari muuttujaa”

Aslak Rantakokko

Aslak Rantakokko

Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton yhdenvertaisuusasiantuntija. Aslak työskentelee hankkeessa, jonka tehtävänä on edistää lasten ja nuorten yhdenvertaisuutta kotien ja kasvuyhteisöjen kanssa yhteistyössä.


 

Kesäloman viettoon liittyy monessa perheessä rentoutumisen ohella myös jännitystä uuden lukuvuoden suhteen. Miten valmistelen lapseni, osaanko ottaa tärkeimmät huomioon? Onko lapseni valmis – olenko minä valmis?

Nivelvaiheet ovat lapsille aina haaste. Niistä selvitään hieman helpommalla, jos koulupolku on aiemmin käynnistynyt. Päiväkotiin asettuminen, ekaluokalle meno, yläkouluun astuminen ja mikseivät myös toisen asteen opinnot kihelmöivät ajatuksissa niin huoltajilla kuin opinpolulle taapertavilla lapsilla ja nuorilla. Odotus on usein myönteistä, uuteen valmistavaa ja elämänpolkua vahvistavaa.

Erityislapsiperheissä uuteen valmistautuminen on usein töisevää eikä kesäloma välttämättä ole laidasta laitaan nautinnollista rentoutumista. Lapsi kyllä olla huoleton. Hän elää hetkessä. Vanhemmilla sen sijaan mielessä pyörii ”Napapiirin sankarit” -elokuvasta tutuksi tullut lause ja epäilys siitä, että vaikka miten hyvin valmistautuisi ja lapsensa valmistaisi, niin matkaan tulee niitä muuttujia. Pari tai parikymmentä. Usein turhan paljon ei-toivottuja.

Kesäloma voi tietää erityistä tukea ja ohjausta päivittäin tarvitsevalle lapselle takapakkia arjen taidoissa, pärjäämisessä ja kuntoutumisessa ylipäätään. Takapakkia, jonka useat erityislasten vanhemmat voivat ennustaa pomminvarmasti tulevaksi, mutta eivät voi tietää, mitä takapakki tarkalleen ottaen on ja milloin se rytisee tupaan. ”Pitkän loman aikana vaikeuksia tulee eikä sitä voi estää”, kuuluu eräs toteamus. Sen sijaan, että yrittäisi mahdotonta, siis raataisi kämmenet ruvella takapakkien estämiseksi, vanhemmat usein valmistautuvat asiaan henkisesti. Tämä orientaatio kantaa vuosi vuodelta paremmin kokemusten karttuessa. Karikkoja tiedetään tulevan, mutta sen sijaan, että niitä kovin etukäteen murehdittaisiin, niihin reagoidaan reaaliaikaisesti ja rytinähetkeen kaikki voimat keskittäen.

Lapselle tukevat pitkospuut

Epätietoisuus uusista ihmisistä lapsen arjessa, turvallisten koulukyytien järjestyminen ja usein täysin uudet ympäristöt muuttavat perusteellisesti lapsen arjen pitkospuut. Ei polkujen muuttumisessa sinällään mitään pahaa ole. Elämässähän varmaa on vain muutos. Mutta lapsella, jonka kuntoutumisessa olennaista on pysyvyyden tarve niin ympärillä olevien ihmisten, paikkojen, matkojen, kulkuvälineiden, vaatetuksen, aikamääreiden yms. kanssa, valmistelemattomat muutokset voivat pahimmillaan tuoda kehityksellisiä taka-askelia enemmän kuin olisi tarpeen. Usean ammattilaisen vuosien työ voi valua hukkaan muutamassa päivässä elleivät tieto, taito ja historia ole yhteisesti jaettua.

Vaikeuksien välttämiseksi valmistelu ja varmistelu ovat tarpeen. Erityislapsen kanssa valmistelu jää usein viime tippaan, tietoisestikin. Se ei haittaa, sillä kahta kuukautta aiemmin puhuttu usein häviää lapsen mielestä ja muistista kuin tuhka tuuleen. Vanhemmille sen sijaan asioiden varmistelu hyvissä ajoin on välttämätöntä ja tuo valtavan helpotuksen. He voivat miettiä tykönään ja lapsensa tuntien, milloin ja miten uusista asioista aletaan lapselle voimallisemmin puhua.

Mahdollisimman yksityiskohtainen tieto uudesta mahdollistaa, että vanhemmat pystyvät paremmin ennakoimaan koko perheen hyvinvointiin liittyvän työn ja lapsen koulunkäynnin sujumisen varmistavat joustot. Tarvitaanko koulukyydityksissä kodin apua, pitääkö opettajaa vielä briifata yksityiskohdista lapsen arkeen liittyen, onko työnantajan kanssa sovittava koulukyydeistä jne. Tarvitaan varmistus ja varmistuksen varmistus. Kyse ei ole siitä, etteikö lapsen pitäisi tottua muutoksiin elämässään tai että häntä hyysättäisiin liikaa. Kyse on siitä, ettei lapselle tehdä vääryyttä asioissa, joissa se on vältettävissä.

Saumatonta tiedonkulkua

Kaikesta edellisestä huolimatta asiat saattavat mennä pieleen samana aamuna, kun uusi alkaa. Ennen kokematon tuo tuttuun, turvalliseen arkeen turvattomuutta ja avuttomuutta, epätietoisuutta ja epävarmuutta. Näiden pelkojen poistamisessa tärkeää on luottavainen ja avoin kodin ja kasvuyhteisön yhteistyö. Saumaton tiedonkulku. On helpompaa taistella parin muuttujan kanssa kuin parinkymmenen. Vaikeuksia ei kannata tieten tahtoen järjestää, jos ne ovat pienillä teoilla vältettävissä.

Nivelvaiheet ovat (erityis)lapsen elämässä kehityksen kannalta merkityksellisiä risteyksiä ja liikenneympyröitä. Niistä voidaan kääntyä tai lähteä väärään suuntaan ja se kostautuu myöhemmässä elämässä. Toisaalta elämän liikenneympyrät tarjoavat mahdollisuuden voimaantua, saada myönteisiä kokemuksia ja mahdollisuuden pönkätä minäpystyvyyden tunnetta. Itsetuntoa. Meidän aikuisten velvollisuus on toimia liikennepoliiseina solmukohdissa.

Muistakaa, että kesäloma ei ole vain palautumista töistä tai vanhempana olemisesta. Lomailun kuuluisi olla myös täysipainoista rentoutumista. Koko perheelle. Toivotan seesteisyyttä, välittävää yhdessäoloa ja kiireettömiä kesähetkiä jokaiseen notkoon, niemeen ja saarelmaan. Säistä huolimatta tai niiden ansiosta!