Vanhempi, muistathan tukea myös korkeakoulussa opiskelevaa nuortasi

Ellielina Liimatainen

Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton korkeakouluharjoittelija ja Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen maisteriopiskelija Tampereen yliopistossa.


Pienet koululaiset tarvitsevat vanhemmilta tukea sekä positiivista ja kannustavaa suhtautumista koulunkäyntiin. Myös isommat koululaiset ja nuoret toisella asteella kaipaavat vanhemmilta kannustusta ja läsnäoloa. Voisiko samaa soveltaa myös korkeakouluopintonsa aloittavaan nuoreen aikuiseen?

Nykyään yhä useampi nuori jatkaa korkeakoulutukseen toiselta asteelta valmistuttuaan, ja siirtymää tehostamaan pyrkivän opiskelijavalintauudistuksen myötä korkeakouluihin päästään aiempaa nuorempana. Varsinaisesta kodin ja koulun yhteistyöstä ei enää korkeakoulutuksen kohdalla voi puhua, mutta se ei tarkoita, etteikö kotiväellä voisi edelleen olla merkityksellinen rooli nuoren aikuisen opintojen tukemisessa.

Kuten Suomen Vanhempainliiton toisen asteen Chillisti mukana! –hankkeessakin painotetaan, aikuistuminen ei tarkoita sitä, että nuoren tulisi pärjätä yksin. Vaikka kodin ja koulun välinen yhteistyö loppuu toiselle asteelle, saattaa täysi-ikäinen ja itsenäistynyt korkeakouluopiskelijakin kaivata edelleen jonkinlaista tukea ja hyötyä yhtä lailla siitä, että vanhempi osoittaa kiinnostusta hänen opintojaan kohtaan. Sukulaisten tai muiden lähipiirin aikuisten rooli voi olla aivan yhtä tärkeä.

Opiskelijoiden toiveissa toistuivat vanhempien läsnäolo ja kiinnostuksen osoittaminen uusia opintoja kohtaan. Toiveen täyttäminen ei vaadi ihmeitä.

Kysyin opiskelukavereiltani, millaista opiskeluun liittyvää tukea he vanhemmiltaan kaipaavat tai olisivat opintojensa alkuvaiheessa kaivanneet. Opiskelijoiden toiveissa toistuivat vanhempien läsnäolo ja kiinnostuksen osoittaminen uusia opintoja kohtaan. Toiveen täyttäminen ei vaadi ihmeitä: kysele, mitä kaikkea opinnot sisältävät ja miten ne sujuvat. Opiskelijat painottivat ennen kaikkea juuri opinnoista keskustelemista ja sitä kautta mielenkiinnon osoittamista. Eräs ystäväni totesi, että opintojen sisältöjen tai etenemistahdin lisäksi olisi tärkeää muistaa kysyä myös siitä, miltä opinnot tuntuvat. Yhä useampi korkeakouluopiskelija kärsii opintojensa aikana uupumuksesta tai mielenterveysongelmista, joten myös sellaisista asioista on hyvä välillä keskustella.

Joskus konkreettistakin apua kaivataan. Opintojen aloituksen ja mahdollisen toiselle paikkakunnalle muuttamisen myötä moni nuori täyttelee ensimmäistä kertaa opinto- ja asumistukihakemuksia ja pähkäilee sitä, mikä sähkösopimus omaan yksiöön kannattaisi ottaa.

Kaikilla vanhemmilla ei ole omakohtaista kokemusta korkeakouluopinnoista, jolloin opinnot saattavat kuulostaa hyvinkin vierailta. Se ei kuitenkaan estä opinnoista juttelemista tai kannustamista. Toisaalta, vaikka korkeakouluopinnot olisi itse aikanaan suorittanut, saattaa opiskeluajoista olla niin kauan, ettei mahdollisesti mieleen tulevista neuvoista ole enää hyötyä. Parasta on silloinkin kysellä, eikä jumiutua omiin olettamuksiin tai vertailuun.

Se, mikä toimii ekaluokkalaisille, toimii todennäköisesti myös korkeakouluopiskelijoiden opintojen tukemisessa.

Mitä tulee omilta vanhemmiltani saatuun tukeen, tiedostan olevani hyvin etuoikeutetussa asemassa. Hyödyllisten neuvojen ja kannustuksen lisäksi olen saanut myös taloudellista tukea esimerkiksi opinnoissa tarvittavan läppärin ostoon. Taloudellisen tuen antaminen ei ole kaikille mahdollista, eikä suuri osa opiskelijoista sellaista odotakaan. Opiskelukavereideni kanssa käymieni keskustelujen perusteella kaikista tärkeintä on vanhemmilta saatu kannustus ja aito kiinnostus lapsen opintoja kohtaan.

Tiivistäen voisi todeta, että se, mikä toimii ekaluokkalaisille, toimii todennäköisesti myös korkeakouluopiskelijoiden opintojen tukemisessa. Ei unohdeta korkeakouluopiskelijoita, vaan muistetaan tukea ja kannustaa myös heitä!

Jaa artikkeli

Lue myös nämä

Blogi Vanhempainliitto
17.2.2022

Mikä minusta tulee isona?

Me aikuiset edelleen utelemme vasta polven korkuisilta lapsilta, että mikä sinusta tulee isona? Onhan se ensiarvoisen tärkeää, että eskari-ikäisellä on kirkas mielikuva siitä, mihin parhaimmillaan noin 15–20 vuoden koulutuspolku lopulta johtaa. Mutta olisiko sittenkin tärkeämpää, että lapsi voisi kasvaa luottavaisena tässä ja nyt, tämän hiekkakakun äärellä, tätä kuvaa piirtäessä, tätä satua kuunnellessa?

Blogi Vanhempainliitto
15.10.2021

Kun meidän perheestä otettiin koppi

Blogikirjoituksessaan toisen asteen opinnot aloittaneen nuoren äiti haluaa jakaa hyvänä käytäntönä oppilaan tarpeista lähtevän joustavan tuen toimintamallin.