Suomen Vanhempainliiton historia yltää yli sadan vuoden taakse. Vanhempainliitto perustettiin vuonna 1907 nimellä Kotikasvatusyhdistys ja yhdistyksen perustajana pidetään kansakouluntarkastaja Kaarlo Kerkkosta. Alun perin yhdistyksen tarkoituksena oli tukea kotien harjoittamaa kasvatustyötä. Työtä riittikin erityisesti maaseudulla, jossa yhdistyksen puhujat kiersivät esitelmöimässä ja jakamassa alan kirjallisuutta tuhatpäisille kuulijajoukoille.
Kotikasvatusyhdistyksen taival oli aluksi takkuinen, ja vuonna 1911 yhdistystä oltiin jo lopettamassa. Uusi liekki kuitenkin syttyi ja yhdeksi toiminnan aktiivisimmaksi johtohahmoksi nousi kansakoulun opettaja ja kansanedustaja Vilho Reima, joka kiersi väsymättä Suomea puhumassa kymmenille tuhansille vanhemmille ja kasvattajille. Reima ennätti uransa aikana kirjoittaa yli kolmekymmentä kasvatusaiheista teosta.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Vuosien saatossa liitto on toiminut nimillä Kotikasvatusyhdistys, Koti ja koulu -yhdistysten liitto ja Koululaisten vanhempien liitto. Nykyisen nimensä Suomen Vanhempainliitto sai vuonna 1995.
Vuonna 1912 alkoi yhdistyksen nousu merkittäväksi yhteiskunnalliseksi järjestöksi. Vuodesta 1920 yhdistys julkaisi Koti-lehteä, joka oli yksi laajalevikkisimmistä aikakauslehdistä Suomessa. Lehdessä käsiteltiin kasvatukseen ja kodinhoitoon liittyviä teemoja ja julkaistiin asiantuntijoiden kirjoituksia, muiden mukana lastenlääkäri Arvo Ylpön artikkelit. Viimeinen Koti-lehti julkaistiin vuonna 1964. Myöhemmin Suomen Vanhempainliitto on julkaissut lehtiä nimillä Koti ja kasvatus, Vanhempien Sanomat sekä Koti ja Koulu.
Vanhempaintoiminnan ylä- ja alamäkiä
Varsinainen vanhempainyhdistystoiminta, kuten sen nykyisin ymmärrämme, käynnistyi vasta 1950-luvulla. Kuusikymmentäluvulla toiminta uhkasi jälleen hiipua, mutta nousikin hurjaan vauhtiin 70-luvulla, sillä koulu-uudistuksen myötä vanhemmat kokivat jääneensä sivustaseuraajiksi ja vaativat tulla kuulluksi suuren murroksen keskellä. Vanhempainyhdistyksiä perustettiin vimmalla ja kotien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys alettiin vihdoin nähdä niin tarpeellisena, että se lopulta 80-luvulla tuli kirjatuksi peruskoulua koskevaan lainsäädäntöön.
Vanhempainliiton historia ja liiton ensimmäiset sata vuotta on julkaistu myös kirjana. Vanhemmuus on valttia! -historiikin on kirjoittanut Suomen Vanhempainliitolle Laura Puro.
Äitienpäivä – Suomen Vanhempainliiton Amerikan tuliainen
Kotikasvatusyhdistyksen puuhakkaan pääsihteerin Wilho Reiman ansioksi voidaan lukea myös äitienpäivän rantautuminen Yhdysvalloista Suomeen. Reiman pyrkimys oli alkuun omistaa päivä nimenomaan kansalaissodassa leskiksi jääneille tai poikansa menettäneille ”veljessodan äideille”.
Ensimmäistä äitienpäivää vietettiin Alavieskan kirkonkylän kansakoululla vain pari kuukautta kansalaissodan päättymisen jälkeen, heinäkuussa vuonna 1918. Seuraavana vuonna päivää kampanjoi myös Pelastusarmeija, ja syksyllä 1919 äitien juhlaa vietettiin jo sadoissa tilaisuuksissa ympäri maata.
Vuodesta 1920 päivää siirryttiin viettämään keväällä, alkuun toukokuun kolmantena sunnuntaina. Kotikasvatusyhdistys ja sen julkaisema Koti-lehti oli tärkeässä roolissa juhlapäivän vakiinnuttamisessa maahan. Yhdistys vetosi suomalaisiin aina kirkkoa ja puolustuslaitosta myöten, ja pyhitti vuoden 1920 Koti-lehden huhtikuun numeron kokonaan äideille. Lapsia ja nuoria kannustettiin ottamaan vastuuta päivän järjestämisessä ja äitien huomioimisessa. Jälkipolvia haluttiin muistuttaa, kuinka äidit, usein ilman minkäänlaista kiitosta, antoivat kaikkensa perheen ja lasten parhaaksi. Myös edesmenneiden äitien ja mummujen muistoa kehotettiin kunnioittamaan.
Valtakunnallisia juhlatapahtumia ryhdyttiin viettämään Väestöliiton aloitteesta ja vuonna 1947 päivästä tehtiin virallinen liputuspäivä. Kotikasvatusyhdistyksen rinnalle äitienpäivän julistukseen liittyivät myöhemmin monet muut järjestöt, kuten Valkonauhaliitto, nuoriso- ja raittiusseurat sekä Martat. Maanlaajuiseksi tapahtumaksi muodostunut juhlapäivä siirrettiin opettajien aloitteesta toukokuun toiselle sunnuntaille vuonna 1927, jotta se ei ulottuisi liian lähelle koulujen kevätjuhlaa.