Kokemukseni johtokunnasta – minun tarinani
Kati Rita
Kirjoittaja toimii Suomen Vanhempainliiton johtokunnassa ja vaalitoimikunnassa.
Olen ollut mukana Vanhempainliiton johtokunnassa nyt ensimmäisen vuoden varsinaisena jäsenenä. Aloitin johtokunnassa ensin varajäsenenä kaksivuotiskauden ajan. Parasta antia on ollut tutustuminen uusiin ihmisiin ympäri Suomen, kiinnostavat keskustelut tärkeistä aiheista ja tunne, että voi vaikuttaa.
Lähdin mukaan johtokunnan ehdokkaaksi melko lailla tietämättä, mihin ilmoittauduin. Halusin kuitenkin päästä mukaan vanhempaintoiminnan valtakunnalliseen keskusteluun, kuulolle ja ääneksi. Kainuusta ei ollut aikaisemmin ollut edustusta johtokunnassa, joten toivoin samalla tuovani mukaan puuttuvaa näkökulmaa. Vaikka meitä on täällä Kainuussa muuta Suomea ajatellen vähän, niin ollaan me täällä kuitenkin!
Vanhemmuus yhdistää koko kirjon verran erilaisia ihmisiä. Vanhempaintoiminnan kautta voin vaikuttaa paikallisesti, mutta johtokuntatyöskentelyn kautta olen mukana tukemassa liittoa sen merkittävässä vaikuttamistyössä valtakunnan tasolla, esimerkiksi kodin ja kasvatusyhteisöjen välisen vuorovaikutuksen kehittämistoimissa. Kyse on loppu viimein yhteisten asioiden hoitamisesta.
Olen saanut uusia ystäviä! Olen omieni joukossa!
Johtokuntatyöskentely on antanut kiinnostavan näköalapaikan järjestötoiminnan vaikuttamistehtävään. On upeaa saada olla mukana joukossa, joka avoimesti keskustellen pohtii tiedon ja kokemuksen sekä monen alan asiantuntemuksen voimin lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin tukemiseen liittyviä asioita.
Varajäsenyys oli minulle juuri sopiva tapa päästä mukaan johtokuntatyöskentelyn makuun. Varajäsenten on ollut mahdollista osallistua johtokunnan etäkokouksiin, vaikka varsinaiset jäsenet ovat olleet mukana. Perehdyttämisviikonloppuina sekä lähikokousten yhteydessä kaikki keskustelut ja kohtaamiset ovat olleet mieleenpainuvia ja tärkeitä. Olen tutustunut ihmisiin, joiden sydän sykkii samalle asialle, ja yhteinen halu vaikuttaa tärkeissä asioissa luo yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä. Olen saanut uusia ystäviä! Olen omieni joukossa!
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Tasa-arvoinen koulutus – kaikkea kaikille?
Unohdammeko, että tasa-arvon toteuttamiseksi meidän täytyy tehdä erilaisia ratkaisuja eri ryhmien ja yksilöiden kohdalla? Tajuammeko, että monimuotoisuus on totta lasten ja nuorten arjessa?, kysyy toiminnanjohtaja Ulla Siimes blogissaan.
Miltä meidän opettaja näyttää?
Erityisesti poikkeustilanteissa viestintään kannattaa kiinnittää huomiota. Vanhemmat ovat osa kouluyhteisöä. Yhteisöllisen kulttuurin luomiseen käytetty aika maksaa itsensä takaisin.