Kokemukseni johtokunnasta – minun tarinani
Kati Rita
Kirjoittaja toimii Suomen Vanhempainliiton johtokunnassa ja vaalitoimikunnassa.
Olen ollut mukana Vanhempainliiton johtokunnassa nyt ensimmäisen vuoden varsinaisena jäsenenä. Aloitin johtokunnassa ensin varajäsenenä kaksivuotiskauden ajan. Parasta antia on ollut tutustuminen uusiin ihmisiin ympäri Suomen, kiinnostavat keskustelut tärkeistä aiheista ja tunne, että voi vaikuttaa.
Lähdin mukaan johtokunnan ehdokkaaksi melko lailla tietämättä, mihin ilmoittauduin. Halusin kuitenkin päästä mukaan vanhempaintoiminnan valtakunnalliseen keskusteluun, kuulolle ja ääneksi. Kainuusta ei ollut aikaisemmin ollut edustusta johtokunnassa, joten toivoin samalla tuovani mukaan puuttuvaa näkökulmaa. Vaikka meitä on täällä Kainuussa muuta Suomea ajatellen vähän, niin ollaan me täällä kuitenkin!
Vanhemmuus yhdistää koko kirjon verran erilaisia ihmisiä. Vanhempaintoiminnan kautta voin vaikuttaa paikallisesti, mutta johtokuntatyöskentelyn kautta olen mukana tukemassa liittoa sen merkittävässä vaikuttamistyössä valtakunnan tasolla, esimerkiksi kodin ja kasvatusyhteisöjen välisen vuorovaikutuksen kehittämistoimissa. Kyse on loppu viimein yhteisten asioiden hoitamisesta.
Olen saanut uusia ystäviä! Olen omieni joukossa!
Johtokuntatyöskentely on antanut kiinnostavan näköalapaikan järjestötoiminnan vaikuttamistehtävään. On upeaa saada olla mukana joukossa, joka avoimesti keskustellen pohtii tiedon ja kokemuksen sekä monen alan asiantuntemuksen voimin lasten ja nuorten sekä perheiden hyvinvoinnin tukemiseen liittyviä asioita.
Varajäsenyys oli minulle juuri sopiva tapa päästä mukaan johtokuntatyöskentelyn makuun. Varajäsenten on ollut mahdollista osallistua johtokunnan etäkokouksiin, vaikka varsinaiset jäsenet ovat olleet mukana. Perehdyttämisviikonloppuina sekä lähikokousten yhteydessä kaikki keskustelut ja kohtaamiset ovat olleet mieleenpainuvia ja tärkeitä. Olen tutustunut ihmisiin, joiden sydän sykkii samalle asialle, ja yhteinen halu vaikuttaa tärkeissä asioissa luo yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä. Olen saanut uusia ystäviä! Olen omieni joukossa!
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Reflektion keitaalla, dialogin äärellä, mentorin huomassa
Suomen Vanhempainliiton aluetoiminnan aktiivit ympäri Suomen kokoontuivat kesäpäiville Tuusulan Krapihoviin elokuun lopussa. Kuten aina, päivistä sai enemmän kuin aluksi ymmärsikään, kiittää Sanna Valtonen blogikirjoituksessaan, jossa hän avaa ajatuksiaan mm. inkluusiosta, dialogista, mentoroinnista ja yhteistyöstä.
Digiarjen suosituksilla tukea vanhemmuuteen
Jo hyvin pienelle lapselle muodostuu kiinnostus ja halu digitaalisia sisältöjä kohtaan. Miten ja milloin sitä on tarpeen rajata? Lausahdus “Iskä, laita puhelin pois” kuuluu hyvin usein jo kaksivuotiaan suusta. Teini-ikäiset lapset puolestaan edellyttävät samojen pelisääntöjen noudattamista meiltä aikuisilta, kuin mitä heidän kanssaan on sovittu. Lapsi ja nuori tarvitsee vanhempien aitoa läsnäoloa ja samalla tukea ja positiivista ohjausta digiarjessaan. Tätä varten Oulun kaupunkiin laadittiin Digiarjen suositukset perheille.