Tunteiden kevät kotona ja koulussa
Johanna Laisaari
Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton johtokunnan puheenjohtaja
Tästä keväästä muodostui hyvin erilainen kuin kukaan meistä varmasti kevään alkaessa osasi ajatella. Korona saapui myös Suomeen ja muutti nopeasti meidän kaikkien arjen. Kevät 2020 jää varmasti monen mieleen ajanjaksona, johon liittyi monenlaisia tunteita.
Lasten osalta suurin ja nopeasti tapahtunut muutos oli siirtyminen kotona tapahtuvaan etäopetukseen. Tämä uusi tilanne haastoi niin oppilaita, opettajia kuin vanhempia. Pikaisella aikataululla oli saatava opetus toimimaan etänä lasten kotona.
Koronakevät on korostanut sitä tärkeää yhteistä työtä, jota kotien ja koulujen välillä tehdään koko ajan lasten parhaaksi.
Kyselyiden mukaan etäopetuksen onnistuminen jakaa vahvasti mielipiteet. Selvää on kuitenkin, että iso digiloikka opetukseen liittyen saavutettiin lyhyessä ajassa. Osalle oppilaista etäopetus sopi jopa paremmin kuin lähiopetus.
Näkyväksi tuli myös se, että koulu on monille oppilaille paljon enemmän kuin vain paikka oppia ja opiskella. Se on arjen turvallinen rakenne, sosiaalinen ympäristö, jossa on tuttuja aikuisia ja ystäviä. Tämä korostui vahvasti lasten omissa mielipiteissä. Monella oli ystäviä ikävä.
Etäkoulun aikana moni meistä vanhemmista on saanut nähdä aivan uusia puolia koulusta – millaisia tehtäviä koulussa nykyisin tehdään ja millainen oma lapsi on oppijana. Lasten rinnalla myös me vanhemmat olemme oppineet uutta koulujen arjesta poikkeusoloissa. Monien vanhempien mielestä etäkoulu on jopa lisännyt kotien ja koulujen välistä ymmärrystä ja yhteistyötä.
Koulujen avaaminen jälleen toukokuun puolivälissä herätti monenlaisia tunteita. Tilanne oli monelle hankala. Epävarmuutta oli ilmassa niin lapsilla kuin vanhemmilla sekä myös osalla opettajista.
Suurin osa oppilaista palasi kevään viimeisiksi viikoiksi kouluun. Tärkeää tässäkin vaiheessa on ollut meidän vanhempien tuki oman koulun oppilaille sekä opettajille. Koronakevät on korostanut sitä tärkeää yhteistä työtä, jota kotien ja koulujen välillä tehdään koko ajan lasten parhaaksi. Kiitos kaikille panoksestanne tänä poikkeuskellisena aikana!
Valoa, iloa ja lämpöä kesään toivottaen,
Johanna Laisaari
Kiitoksen paikka
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Myötätunto – keskeinen ihmisyydessä, vanhemmuudessa ja turvallisessa yhteisössä
Myötätunto on taito, jota tulee harjoittaa läpi elämän, kirjoittaa Margit Sjöroos.
Osallisuus on lapsen kokoinen hetki
Muutama vuosi sitten olin aloittelemassa oppilaiden kehityskeskusteluja luokassani. Oppilaani Olli (nimi muutettu) pyysi, että saisi jättää keskustelun väliin. Tuo puheen täyttämä puolituntinen ja puuduttava paikallaan istuminen ei houkutellut häntä. Kun en muutakaan keksinyt, nappasin mukaan toiminnanohjauskortit, joissa on kuvia oppiaineista ja koulupäivän tapahtumista. Piirsin paperille hymyilevän, tavallisen ja surullisen naaman ja pyysin Ollia kertomaan korttien ja naamojen avulla ajatuksiaan koulunkäynnistään. Keskustelu eteni yllättävällä tavalla.