Myötätunto – keskeinen ihmisyydessä, vanhemmuudessa ja turvallisessa yhteisössä

7.5.2021

Margit Sjöroos
Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton johtokunnan jäsen sekä mm. oppimisympäristösuunnittelija ja myötätuntopedagogiikan kehittäjä


Ihmiskunnan elinehto on myötätunto. Ihmiskunta älykkyydessään, muttei aina niin viisaudessaan, voisi toimia hyvinkin haitallisesti itseään ja luontoa kohtaan ilman myötätuntoa. Myötätunto on keskeisin ihmisyydessä, se ei rajoitu mihinkään. Katsomalla paria ilmiötä ei siten saavuteta myötätunnon kehittämisessä vielä juurikaan mitään.

Myötätunto on TAITO, se ei ole ominaisuus, joten sitä tulee harjoitella läpi elämän. Myötätunnon alkeet opitaan jo 3 vuoden ikävuoteen mennessä, mikäli lähikasvattajat, usein biologiset vanhemmat, ovat tähän kasvattaneet. Siten perheemme, me vanhempana ja yhteisön jäsenenä olemme tässä isossa roolissa, vastuu on meidän. Jos vanhempamme eivät tätä taitoa ole osanneet tarjota, voimme silti oppia sitä. Aivot, suureksi onneksemme, kehittyvät koko elämän.

Myötätunnon kehittymisessä monialainen itsetunto on perusedellytys. Taito edellyttää oppimista. Oppimisen edellytys taas on häpeän tunteen sieto. Oppiminen myötätuntoon sisältää osanaan siis häpeän tunnistamisen, käsittelyn ja siedon. Oppiminen myötätuntoon sisältää myös muita monia osa-alueita. Kaikki lähtee hyvistä tavoista, lisäksi tunteiden sanottamisesta. Oman mielen rauhoittelun ja tyynnyttelyn taidoista.

Moni yhteiskunnallinen ongelma tai käyttäytymisongelma liittyy myötätuntotaidon ja itsetuntemuksen puutteeseen.

Itsetuntemuksessa on tärkeää positiivisten rajojen tunnistaminen ja miten perustunteet, kuten viha, pelko, suru, ilo, hämmästys näyttäytyvät minussa. Meillä, kuten muillakin nisäkkäillä perustunteiden lisäksi on stressireaktiot ja vireystilat. Stressireaktioista ensimmäinen on pakene / hyökkää, jonka pitkittyessä voi seurata jähmettyminen ja lopulta alistuminen. Väkivalta voidaan nähdä siten äärimmäisenä stressireaktiona, jota ihminen ei ole oppinut hallitsemaan ihmisyyden tavoin. Väkivallan ehkäisyssä itsetuntemuksen jatkuva kehittäminen ja myötätuntotaito ovat keskeisiä.

Hyvät tavat ovat moraalin esiaste. Peruskäyttäytymistavat opitaan ensin lapsena, niitä toistetaan, jolloin luovat pohjaa sosiaalisille taidoille. Ymmärryksen kehittyminen ja myötätunto ovat sosiaalisia taitoja. Niissä on reiluutta, läsnäoloa ja lämpöä.

Koulujen vanhempainyhdistyksessä voimme edistää myötätuntoa ja yhteistyötaitoa kouluyhteisössä ja omassa toiminnassamme.

Perheissä voimme joka päivä harjoituttaa tätä taitoa, siten ylläpidämme sitä toisillemme ja itsellemme. Miten olemme vanhempana malli lapsillemme käyttäytymisestä, mutta myös miten olemme puolisoina toisillemme. Nämä kohtaamiset perheessä rakentavat jatkoa varten mm kiintymyssuhdemalleja, jotka heijastuvat kaikkiin ihmissuhteisiimme, parisuhde-, perhe-, ystävyys- ja työelämätaitoihinkin.

Kun näillä lapsuuden perheen malleilla miten olla perheessä, miten olla puoliso, toimimme kohtaamisissa eri yhteisöissä, tekemisemme heijastuu muihin. Teoillamme perheissä, vanhempana ja puolisoina, luomme kaikki yhteiskunnan ilmapiiriä.

Koulujen vanhempainyhdistyksessä voimme edistää myötätuntoa ja yhteistyötaitoa kouluyhteisössä ja omassa toiminnassamme. Kokouksissa voimme käyttää monia hyviä metodeja lähtien normaaleista hyvistä tavoista vieden eteenpäin kannustavaan puheeseen, kiitollisuuteen sekä joustavaan mieleen.

Vanhempainyhdistyksen toiminnassa hallituksen kulttuuri leviää helposti laajemmin sen järjestämiin tilaisuuksiin ja kokouksiin sekä vapaaehtoisten aktiivisuuteen. Vanhempainyhdistyksen tunnelman ”ilmapuntarina” voi pitää kokouksia, ne signaloivat usein yleisempää kulttuuria.

Kun me tavalliset ihmiset alamme harjoituttaa myötätuntotaitoa, vaikka pari minuuttia viikoittain, alkaa suuri muutos.

Kokouksessa puheenjohtajalla on keskeinen rooli tunnelmassa ja kokouksen etenemisessä sekä myös ilmapiirissä. Yhtä lailla kuitenkin jokaisella meillä aikuisella on vastuu omasta käytöksestämme toiminnassa. Aloittaa voi siitä, miten olen kokouksessa, kysyä itseltään: Annanko tilaa toisille keskustelussa? Olenko utelias ja myönteinen, vaikka toisen mielipide ei olisi sama kuin omani? Tuenko omalla toiminnalla hyvää ilmapiiriä, vai oliko minulle tärkeämpää olla oikeassa?

Kun me tavalliset ihmiset alamme harjoituttaa myötätuntotaitoa, vaikka pari minuuttia viikoittain, alkaa suuri muutos.

Näin äitienpäivän alla on mielessäni ajatus: antakaamme tänään kaikille turvallisen, loogisen, luotettavan ja pitkäkestoisen ihmissuhteen malli lapsillemme ja toisillemme missä ikinä rooleissa tänään olemmekin yhteisössämme.

Se on suurin terveyden, mielenterveyden ja myös ekologisen ajattelun tukijalka.

Hyvää äitienpäivää kaikille!

Jaa artikkeli

Lue myös nämä

Blogi Vanhempainliitto
17.12.2018

Yhteistä aikaa

Ulla Siimeksen joulutervehdys 2018.

Blogi Vanhempainliitto
4.12.2020

Hyvää vapaaehtoisten päivää!

Vanhempainyhdistyksemme ovat kuitenkin löytäneet uusia tapoja toteuttaa toimintaansa. Etävanhempainillat, etäkokoukset ja ulkotapahtumat turvavälein ovat löytäneet tiensä monen vanhempainyhdistyksen vuosikelloon. Yhdistykset ovat osoittaneet huikeaa luovuutta järjestäessään toimintaansa uudella tavalla.