Kolme asiaa, jotka estävät yhteistyötä oppilaitoksissa

Ville Koikkalainen

Ville Koikkalainen toimi Vanhempainliiton Chillisti mukana -hankkeen yhteisötyön asiantuntijana vuodesta 2021 maaliskuuhun 2024. Hankkeen päätyttyä hän aloitti työt Aseman Lapset ry:ssä valtakunnallisena Walkers-koordinaattorina ja kouluttajana huhtikuussa 2024.

Chillisti mukana -hanke oli näköalapaikka kodin ja koulun yhteistyöhön toisella asteella.

Näin jälkikäteen ajateltuna minulla kävi hirmuinen tuuri, kun pääsin mukaan Chillisti Mukana! -hankkeeseen kehittämään yhteistyötä kotien ja toisen asteen oppilaitosten välillä. Tarve työlle oli huutava, koska useimmissa toisen asteen oppilaitoksissa yhteydet koteihin ovat hyvin vähäisiä.

Saimme työskennellä satojen nuorten, vanhempien ja ammattilaisten kanssa. Nuorten toive kodeille oli selkeä: “Toivomme opinnoissa apua, tukea, kannustusta ja hyvää palautetta!”

Tämä on vahva viesti aikuisille. Meidän on tehtävä yhteistyötä, jotta kotona voidaan olla nuorten tukena: Vaikea on auttaa, jos ei tiedä mitä koulussa tapahtuu, mitä siellä opiskellaan ja miten opinnot etenevät vai etenevätkö ollenkaan.

Oppilaitokset ovat avainasemassa, kun yhteistyötä halutaan parantaa. Nostan tähän kolme hanketyössä havaitsemaamme asiaa, jotka estävät toimivaa yhteistyötä toisen asteen oppilaitoksissa.

1) Puutteellinen osaaminen nuoruudesta ja nuorten kanssa toimimisesta

Törmäsimme hanketyössä usein siihen, että nuorten kanssa toimiminen oli monelle vierasta. Henkilökunnan ymmärryksen lisääminen nuoruudesta ja tästä mielenkiintoisesta ikävaiheesta oli välttämätöntä.

Nuorilla ei ole vielä kaikkia niitä taitoja, joita aikuisilta odotetaan. Vaikka ollaan aikuisuuden kynnyksellä, se ei tarkoita, että nuoren pitää pärjätä yksin.

Vanhempainliiton Toinen Aste – Nuoren opiskelupolku -sivulta löytyy nyt vinkkejä nuoren tukemiseen viidessä keskeisessä siirtymävaiheessa.

Vanhemman on vaikea auttaa, jos ei tiedä, miten opinnot etenevät vai etenevätkö ollenkaan.

2) Ajan puute

Toinen keskeinen ongelma ovat henkilökunnan työajat, suuri työmäärä ja joustamattomat rakenteet.

Toisinaan tuntui, että oli mahdotonta saada henkilökuntaa paikalle iltaisin, vaikka tämä on ainoa aika, jolloin työssäkäyviä vanhempia on realistista tavoittaa.

Ammatillisen puolen leikkaukset näkyvät valitettavasti vieläkin oppilaitosten arjessa. Aikaa ei millään tahdo löytyä edes siihen, että työyhteisöt istuisivat pöydän ääreen pohtimaan, miten yhteistyötä kotien kanssa kannattaisi omassa oppilaitoksessa toteuttaa. Aikaongelma näkyy havaintojemme mukaan myös opetushenkilöstön kyvyssä osallistua minkäänlaisiin koulutuksiin.

Hankkeen aikana kuitenkin näkyi useaan otteeseen, että jos tahtoa ja halua on, niin resursseja ja työtunteja löytyy. Kysymys on ennen kaikkea organisoinnista.

Vanhempainliiton Toinen Aste – Kodin ja oppilaitoksen yhteistyö -sivulle on koottu oppilaitoksille vinkkejä yhteistyön kehittämiseen.

3) Hajanainen ja sekava viestintä

Ongelmia tuntuu olevan oppilaitosten sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Näimme esimerkiksi tilanteita, joissa kaikki opettajat eivät vielä samana päivänä, kun kotiväen ilta oppilaitoksessa oli, tienneet milloin tilaisuus järjestetään.

Kun pysähdyimme oppilaitosten kanssa hetkeksi miettimään viestintää kotien näkökulmasta, johti tämä yleensä toteamukseen: viestinnän pitäisi olla selkeämpää ja suunnitelmallisempaa, jotta kotiväki ei huku erilaisiin viesteihin.

Oppilaitokset onnistuivat saamaan huomattavan määrän kotiväkeä paikalle tapahtumiin, kun yhdessä kiinnitimme huomiota viestinnän laatuun. Selkeä viesti lähtee esimerkiksi sen kirkastamisesta, mikä on kotiväen illan tavoite ja miksi oppilaitos haluaa vanhempia vierailemaan oppilaitokseen. Pitää myös ajoittaa tapahtuma niin, että työssäkäyvätkin ehtivät paikalle, ja viestiä vanhemmille tarpeeksi ajoissa.

Muutos on mahdollinen

Moni hyvä käytäntö saatiin hankkeessa leviämään, kun toimintatavoista ja niiden hyödyistä keskusteltiin oppilaitoksissa hetki yhdessä. Vaikka aika on kortilla, ajatusten vaihtaminen kannattaa aina.