Mihin puoli tuntia riittää?

Annastiina Kettunen
Kirjoittaja on kielitieteilijä, joka on ollut mukana kehittämässä Lukumummi ja -vaari -toimintaa. Kuvassa Lukuvaari Hannu Tuovinen.

Puoli tuntia viikossa ei kuulosta paljolta. Mitä siinä ajassa ehtii tehdä? Syödä lounaan tai katsoa iltauutiset ja sään. Mutta puoli tuntia on merkittävä aika, kun tapaa jonkun, jonka kanssa lukea yhdessä.

Oppimiseen ja oppimisvaikeuksiin erikoistunut Niilo Mäki Instituutti ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Keski-Suomen piiri aloittivat vuonna 2012 kehittämään toimintaa, jossa vapaaehtoiset seniorit lähtevät alakouluille lukemaan lasten kanssa. Ideana oli luoda tutkimustietoon perustuva malli lukutaidon ja lukemisen tukemiseen. Lukemiseen innostavia vapaaehtoisia alettiin kutsua Lukumummeiksi ja -vaareiksi. Kukaan ei osannut arvata, että 10 vuotta myöhemmin toiminnassa olisi mukana ympäri Suomen yli 900 vapaaehtoista ja noin 3000 oppilasta. Yleisimmin Lukumummi tai -vaari käy kerran viikossa koululla lukemassa yhden oppilaan kanssa noin puoli tuntia. Puolen tunnin lukutuokiot ovat osoittautuneet menestykseksi kaikkien osapuolien kannalta.

Tuovisen mielestä toisen kanssa lukeminen on mukavaa, koska siihen liittyy vuorovaikutteisuus molempiin suuntiin.

Oppilaat nauttivat ja hyötyvät Lukumummin tai -vaarin kanssa lukemisesta sekä yhdessä olemisesta. Lapset ovat itse kertoneet oppivansa vapaaehtoisten kanssa lukemaan paremmin sekä ymmärtämään lukemansa. Lukiessa oppii myös uusia sanoja. Lukutuokio arjen keskellä tarjoaa koululaiselle kiireettömän, kahdenkeskisen hetken tutun aikuisen kanssa. Opettajatkin iloitsevat lapsen luotettavasta lukukaverista. Yhteinen lukutuokio, kaunokirjojen lukeminen ja kirjoista keskusteleminen on myös suuri ilo vapaaehtoisille Lukumummeille ja -vaareille.

Pitkään Lukuvaarina toiminut Hannu Tuovinen on ehtinyt olla kymmenien koululaisten Lukuvaari, minkä lisäksi hän on neljän oman lukulapsenlapsen ukki. Tuovisen mielestä toisen kanssa lukeminen on mukavaa, koska siihen liittyy vuorovaikutteisuus molempiin suuntiin. Luetun kappaleen jälkeen on hauska yhdessä pohtia luettua. Myös kirjan kieleen tulee kiinnitettyä huomiota: millaista kieltä kirjailija on luonut ja millaisia sanoja käyttänyt.

Vuosikymmenten aikana Hannu Tuovinen on ehtinyt lukea monenlaista. Omien poikiensa kanssa hän luki mm. Mauri Kunnasta, Peppi Pitkätossua ja Viirua ja Pesosta. 10–12-vuotiaille lapsilleen Tuovinen luki Cervantesin Don Quijotea. Lukuvaarina lukulistalle ovat päässeet esim. Martin Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto, Johanna Hulkon Geoetsivät ja Nopolan sisarusten Risto Räppääjä.

Yhdessä lukeminen on paljon enemmän kuin yksittäisten sanojen toistelua. Kerran Lukumummien ja -vaarien vertaistapaamisessa jokainen kirjoitti itselleen puolen vuoden päähän kirjeen. Hannu Tuovisen kirje kiteyttää kauniisti, mitä kaikkea yhdessä lukemiseen liittyykään:”Kiitos sinulle, kun olet antanut panoksesi monelle lapselle, toteuttanut yhdessä lukemisen maailman. Se on kuin luminietos ilahduttamassa ja valaisemassa lapsen maailmaa ja kotimaisemaa. Se on liukumäki, joka vie naama iloisena eteenpäin! Lyhyesti: voin tukea lapsen omatoimista lukutaitoa suomeksi, saatanpa osaltani auttaa häntä pääsemään haluamalleen polulle elämässä. Ja samalla olen malli hyvästä aikuisesta. Saan palkinnoksi hymyt ja kaveruuden kokemuksen kerran viikossa.”

Lukumummit ja -vaarit ovat levittäneet lukuiloa jo monena vuonna myös Suomen Vanhempainliiton Kiedo meidät tarinaan -lukukampanjaan osallistumalla. Arkiaamuisin kirjoja on luettu niin suorissa kuin etukäteen nauhoitetuissakin lähetyksissä. Hannu Tuovinenkin on ollut mukana ja lukenut mm. Patrik ja superseniorit -kirjaa sekä Astrid Lindgrenin Kompa Kamppista. Lukukampanjaa vietetään vuosittain marraskuussa isänpäivän tienoilla. Tämän vuoden virtuaaliset lukutuokiot ovat katsottavissa koko marraskuun ajan Lukumummien ja -vaarien nettisivuilla sekä Facebookissa(@lukumummitjavaarit).

Kaikenikäisille ihmisille tekee hyvää nauttia kirjoista ja tarinoista yhdessä – vaikka se puoli tuntia kerrallaan.