Mustikassa
Veera Repo-Väätäinen
Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja ja kasvatustieteen maisteri ja tällä hetkellä työkokeilussa Suomen Vanhempainliitossa.
Viime kesänä tarvitsin pienen tauon vauhdikkaasta perheestäni. Painelin mustikkametsään poimurin, hyttysenkarkoittimen ja filosofi Frank Martelan Elämän tarkoitus -äänikirjan kanssa.
Raivasin tietäni itikoilta ja kasvoille sinkoutuvilta oksilta ja visioin palaavani metsästä mieli ja ämpäri täyttyneinä. Odotukseni metsäiselle retkelleni olivat korkealla, sillä tavoitteenani oli kerätä mustikoita koko talvikaudeksi ja saada filosofilta elämälleni oivalluksia.
”Elämän merkitys on se, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen toisille ihmisille.”
Kolme viimeisintä vuotta olin hoitanut ja kasvattanut perheemme pienimmäistä, kahta perheeseemme sijoitettua lasta: kannatellut, hoivannut ja rakastanut sekä pyrkinyt tekemään perheemme arjesta mahdollisemman hyvää. Tämän huikeampaa ja merkityksellisempää matkaa en ollut päässyt kasvatustyössäni aiemmin tekemään, vaikka olin työskennellyt varhaiskasvatuksenopettajana lähemmäs kaksikymmentä vuotta.
Tämän huikeampaa ja merkityksellisempää matkaa en ollut päässyt kasvatustyössäni aiemmin tekemään.
”Vapaaehtoisuus, kyvykkyys, läheisyys ja hyvän tekeminen. Nämä ovat ihmisen neljä psykologista tarvetta, joita toteuttamalla saavutetaan sisäinen motivaatio ja saadaan merkityksellisyyttä elämään. ”
Ilmassa oli neljä merkityksellistä sanaa, joista jokaisella taisi olla jonkinlainen paikka elämässäni: kaikki tekemiseni perustui vapaaehtoisuuteen ja omiin valintoihini, päiviini mahtui paljon läheisyyttä ja hyvän tekemistä tapahtui siinä ohessa. Olin pääsääntöisesti myös tyytyväinen kasvatustyöhöni ja koin siinä kyvykkyyttä.
Mutta kuinka työelämää koskeva kyvykkyyden tunteeni voi, pysähdyin miettimään. Miten tämä puoli minussa jaksoi?
”Ihmisenä olemisen yksi keskeinen ulottuvuus on itsensä monipuolinen toteuttaminen. Mahdollisuus tehdä asioita, jotka koen omakseni ja jotka saavat sydämeni roihuamaan. ”
Uskalsinko siinä mustikanvarpujen äärellä myöntää kaipaavani myös työelämää ja työelämässä esille nousevaa kyvykkyyden tunnettani? Tarvitsisinko ehkä myös uutta näkökulmaa ja sisältöä työlleni? Hakeutuisinko mahdollisesti johonkin järjestöön, liittoon tai yhdistykseen päästäkseni tätä kautta vaikuttamaan lasten oikeuksiin ja hyvinvointikysymyksiin? Itsessäni elävä vaikuttaja ja asioiden puolesta toimija alkoi innostua! Mieleeni muistui myös kolmivuotiaamme hiljattain lausuma määrätietoinen toteamus, että hän olisi jo tarpeeksi taitava päästäkseen päiväkotiin.
Palasin lopulta metsästä kahden täyden mustikkaämpärin ja uusien tulevaisuusnäkymien kanssa. Olin ylittänyt retkeni tavoitteet moninkertaisesti.
Työnhaku alkaa
Pian laitoinkin toimeksi. Koska työkokemukseni oli pääsääntöisesti varhaiskasvatuksen kentältä, päätin hakeutua järjestötyöhön työkokeilun kautta.
Työkokeilun kautta työmarkkinoille – TE-Palvelut Työkokeilu soveltuu työnhakijalle, jos hänellä on tavoitteenaan varmistaa ammatillinen urasuunnitelma, opiskeluala tai konkreettinen työtavoite. Tällöin hän voi kokeilla työtä itse valitsemallaan työpaikalla.
Kyllä – halusin päästä vaikuttamaan järjestömaailman kautta! Otin yhteyttä muutamiin järjestöihin, ja pian sain Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Ulla Siimekseltä sähköpostia, jossa hän toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi työkokeiluun Vanhempainliittoon. Työkokeilu voisi liiton puolesta alkaa heti, kun muodolliset paperityöt olisivat hoidettu.
Edessäni olisi lempeä paluu työelämän pariin. Työ uusine sisältöineen ilman liian suuria vastuita ja paineita – ja silti täynnä sisältöä. Ammatillinen kyvykkyyteni saisi heräillä kaikessa rauhassa. Pääsisin myös näyttämään osaamiseni ja olemaan hyödyksi.
Kokemuksia työtaipaleelta
Ensimmäisenä työpäivänäni Vanhempainliitossa oli Teams- palaveri otsikolla: Tervetuloa Veera! Ruudulla hymyili yksitoista huomaavaista, kohteliasta ja huumorintajuista työkaveria.
Jännitti.
Onneksi tunne laukesi nopeasti, sillä jokainen työntekijä toivotti minut vuorollaan tervetulleeksi ja kertoi iloitsevansa saadessaan minut joukkonsa. Tämähän oli aivan huikeaa!
Minut kohdattiin ja otettiin vastaan valtavalla lämmöllä ja luottamuksella. Minuun uskottiin. Uusi työyhteisöni silitteli kyvykkyyden tunnettani.
Työkaverit korostivat, että tuore ihminen toisi aina mukanaan virkistävää uutta ajattelua ja toivoivat, että jakaisin ajatuksiani mielellään matalalla kynnyksellä – rohkeasti. Pyysivät minua kertomaan tekemistäni havainnoista, saisin ehdottaa ja kyseenalaistaa. He muistuttivat minua myös siitä, etten ottaisi liikaa paineita. Yksin ei pitäisi myöskään jäädä, ja lupasivat että kaikki olisivat täällä toisiaan varten. Kysyä pitäisi aina, kun jokin asia askarruttaisi.
Minut kohdattiin ja otettiin vastaan valtavalla lämmöllä ja luottamuksella. Minuun uskottiin. Uusi työyhteisöni silitteli kyvykkyyden tunnettani.
Olin todella innoissani uudesta työstäni! Minulle luotettujen työtehtävien lisäksi aloitin muutamia koulutuksia, joista yksi oli Sitran järjestämä Erätauko-kouluttajan valmennuksen Erätauko – uusi tapa käydä rakentavaa keskustelua – Sitra. Liityin myös nuorimpien lapsieni vanhempainyhdistyksiin, joihin minut otettiin avosylein vastaan ja pääsin osallistumaan erilaisiin webinaareihin sekä kuuntelemaan mielenkiintoisia asiantuntijaluentoja.
Energiaa oli yhtäkkiä aivan valtavasti!
Vanhempaintoiminnan mokkapalamyytti myyjäisineen rapisi mielestäni nopeasti ja tilalle rakentui kokonainen hyvinvointiyhteiskuntaa tukeva ja palveleva vanhempaintoimijoiden systeemi, mihin jokainen vanhempi saa olla osallisena. Kodin ja koulun sekä päiväkodin välinen yhteistyö perheen, luokan, koulun, kunnan ja yhteiskunnan tasolla avautui minulle aivan uudella tavalla. Vanhempainliiton silmälasit asettuivat luontevasti päähäni ja pääsin jakamaan liiton arvoja, jotka olivat hyvin samansuuntaisia omieni kanssa.
Tunnen kiitollisuutta Vanhempainliiton toimijoita kohtaan. He ovat luottaneet minuun ja ottaneet osaksi joukkoaan – kasvattaneet kokemustani kyvykkyydestä järjestömaailman vaikuttajana. Olen saanut liitosta parhaan mahdollisen ponnahduslaudan järjestötyölleni. Työkokeilun ansiosta myös tulevan syksyni työsuunnitelmat ovat valmiina.
Kiitos tavattoman tärkeästä ajatteluavustasi, Frank!
Lainaukset Frank Martelan kirjasta Elämän tarkoitus.
HS 12.5.2021 samansisältöinen juttu Henkisen hyvinvoinnin kolme mittaria – Hyvinvointi | HS.fi
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Myötätunto – keskeinen ihmisyydessä, vanhemmuudessa ja turvallisessa yhteisössä
Myötätunto on taito, jota tulee harjoittaa läpi elämän, kirjoittaa Margit Sjöroos.
Osallisuus on lapsen kokoinen hetki
Muutama vuosi sitten olin aloittelemassa oppilaiden kehityskeskusteluja luokassani. Oppilaani Olli (nimi muutettu) pyysi, että saisi jättää keskustelun väliin. Tuo puheen täyttämä puolituntinen ja puuduttava paikallaan istuminen ei houkutellut häntä. Kun en muutakaan keksinyt, nappasin mukaan toiminnanohjauskortit, joissa on kuvia oppiaineista ja koulupäivän tapahtumista. Piirsin paperille hymyilevän, tavallisen ja surullisen naaman ja pyysin Ollia kertomaan korttien ja naamojen avulla ajatuksiaan koulunkäynnistään. Keskustelu eteni yllättävällä tavalla.