Olisinhan minä auttanut, jos olisin tiennyt

Minna Palmu ja Ville Koikkalainen
Kirjoittajat toimivat asiantuntijoina Vanhempainliiton Chillisti mukana! -hankkeessa.

Joitakin vuosia sitten eräällä helsinkiläisellä peruskoululla järjestettiin kiusaamisen vastainen tapahtuma, jossa oli paikalla koulun oppilaita, vanhempia, koulun henkilökuntaa ja muita ammattilaisia. Rehtori piti tilaisuuden alussa puheen, jossa hän kertoi muun muassa siitä, miten hankalaa kiusaamista on havaita. Tilaisuus eteni ja paikalla kuultiin hyviä puheenvuoroja teemaan liittyen. Lopulta oli myös oppilaiden vuoro puhua. Yksi nuorten ohimennen sanoma lausahdus jäi erityisesti mieleen: ”Voi kun opettajilla olisi aikaa kysellä kuulumisia ja jutella muustakin kuin opintoihin liittyvistä asioista.” Toivottavasti rehtori kuuli toiveen ja ymmärsi, millainen kytkös tällä toiveella on luottamuksellisen ilmapiirin rakentamiseen ja kiusaamistilanteiden havaitsemiseen.

”Voi kun opettajilla olisi aikaa kysellä kuulumisia ja jutella muustakin kuin opintoihin liittyvistä asioista.”

Kuulemme usein työssä ja omassa arjessamme, että nuoret eivät kerro ongelmistaan, vaikka heitä kannustaisi siihen sanomalla: ”Minulle voit aina kertoa, jos sinua huolettaa tai mietityttää jokin asia.” Meillä kaikilla on asioita, joista on hankala puhua toisille. Erityisen hankalaa se on osalle nuorista, jotka elävät muutenkin maailmassa, jossa moni asia on noloa ja jossa näiden asioiden puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta. Jotta pystymme kertomaan hankalista ja aroista asioista, tarvitsemme luotettavia ihmisiä, jotka eivät tuomitse meitä vaan hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme. Luottamus on kuitenkin huomattavasti monimutkaisemmin rakentuva tila kuin mikään yksittäinen lause. Luottamuksen syntyminen vaatii aikaa tutustua ja ennen kaikkea tahtoa rakentaa luottamusta ja toimia sen arvoisesti. THL:n Kouluterveyskysely 2021 tekee näkyväksi tämän päivän opiskelijoiden karua todellisuutta, jossa omista huolista kertominen oppilaitoksen henkilökunnalle tuntuu vaikealta. Hiukan alle puolet toisen asteen opiskelijoista kokee, että heillä on mahdollisuus keskustella koulun aikuisen kanssa mieltä painavista asioista.

Erään yläkoulun luokanvalvoja kertoi, miten hän käyttää lukukauden ensimmäisten viikkojen kaikki välitunnit käytävillä luuhaten varmistaakseen, ettei kukaan uusista oppilaista jää yksin. Hän kertoi käyvänsä jututtamassa kaikkia oppilaita sopivissa väleissä ja hän hyödynsi tähän myös ruokailuhetket. Tämä on iso panostus opettajalta – vai onko? Luottamusta on helpompi rakentaa luokkahuonetta rennommissa kohtaamisissa. Jos haluamme, että nuoret puhuvat meille, on meidän tehtävä sen eteen myös töitä.

Jos haluamme, että nuoret puhuvat meille, on meidän tehtävä sen eteen myös töitä.

Arki saattaa tuntua monesti hyvinkin kiireiseltä ja tästä syystä luottamuksen rakentamiselle tuntuu olevan vaikea löytää aikaa ja paikkaa. Kokemuksemme perusteella ruokailutilanteet ovat yksi hyvä pysähtymisen paikka. Olemme huomanneet, että monesti hyvät keskustelut nuorten kanssa syntyvät ruuan ääressä ja sama pätee itseasiassa myös meidän aikuisten välisiin keskusteluihin. Kouluterveyskyselyn mukaan yli 70 % toisella asteella opiskelevista nuorista kertoo, että aikuisia syö nuorten kanssa ruokasalissa. Kovin harvoin vain näkee oppilaiden ja opettajien istuvan ja juttelevan samoissa pöydissä.

Oman kokemuksemme mukaan nuoret kyllä kertovat ongelmistaan. Kyse on lähinnä siitä, että olemmeko onnistuneet ja uskaltaneet luoda tarpeeksi luottamuksellisen suhteen, jossa nuoret voivat nostaa esille myös hankalia asioita. Uskallammeko kysyä nuorelta: ”Mitä sulle kuuluu?” vai hiipiikö mieliimme epävarmuus, että mitäs sitten, jos vastaus onkin: ”No ei kovin hyvää”? Onko meillä kykyä ja osaamista kohdata myös nuorten mahdolliset huolet?

Nuoren kasvaessa perheen ulkopuolisten aikuisten merkitys lisääntyy. Nuoren kasvu ja kehitys hyötyvät turvallisista ja luotettavista kodin ulkopuolisista aikuisista. Millainen on sitten luotettava ja kuunteleva aikuinen? Olisi ainakin hyvä, että aikuisella on aikaa rupatella kaikenlaisista asioista. Kuuntelemisen ohella on myös tärkeää pystyä jakamaan omia kokemuksia ja näkemyksiä. Luotettava aikuinen on oma itsensä eikä esitä mitään muuta ja hän huomaa positiiviset asiat, muistaen antaa niistä kiitosta. On hyvä muistaa, että kukaan meistä aikuisistakaan ei ole täydellinen ja tämäkin puoli on hyvä tuoda esiin!

Tarpeen vaatiessa luotettava aikuinen myös toimii ja auttaa nuorta hankalissakin asioissa, muistaen sen, että tilanteissa ei tarvitse eikä pidä toimia yksin. Jos tuntuu siltä, että omat voimavarat ja osaaminen eivät riitä, on luvallista pyytää apua. Unohtaa ei myöskään pidä nuoren vanhempia, joilla on keskeinen rooli nuoren elämässä. Vanhemmat tulisi nähdä voimavarana ja mahdollisuutena. Kaikista tärkein asia on kuitenkin se, että muistamme nuoren olevan yhteistyön keskiössä ja juuri siksi yhteistyötä tulee tehdä yhdessä nuoren kanssa, eikä hänen selkänsä takana.

Muutama vinkki luottamuksen rakentamiseen

• Anna aikaa
• Ole oma itsesi ja anna myös itsestäsi jotain
• Toimi tarpeen vaatiessa tavalla, jolla osoitat olevasi luottamuksen arvoinen
• Älä jää ongelmatilanteissa yksin