Onko mullakin väliä?

Minna Pitkäniemi
Kirjoittaja toimii asiantuntijana Vanhempainliiton Ratkaistaan yhdessä -hankkeessa.

Viime viikolla vietettiin lapsen oikeuksien viikkoa, joka huipentui lapsen oikeuksien juhlaan. Tämän vuoden lapsen oikeuksien viikon teemana oli: Mulla on väliä, sulla on väliä. Valitettavasti oikeudet eivät aina toteudu kaikkien lasten kohdalla. Sisäilmasta oireilevat lapset ovat yksi ryhmä näiden joukossa.  

”… Lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja turvallisuuteen ja myös oikeus saada osakseen ymmärtämystä ja hellyyttä. Kyse ei siis ole vain kaltoinkohtelun kiellosta, vaan velvoitteesta kohdella lapsia hyvin…”

Pääsääntöisesti lapsi ja nuori menee mielellään kouluun. Jossain vaiheessa lapsi saattaa kuitenkin alkaa sairastella. Poissaoloja tulee yhä enemmän ja yhä pitkäkestoisempia jaksoja.  Myöhemmin lapsi saattaa joutua jäämään kokonaan pois koulusta. 

Käsillä on tilanne, jossa lapsen oikeus turvalliseen ja terveelliseen koulunkäyntiin ei ole turvattu. Sekä kotona että koulussa tulee pohdittavaksi, johtuvatko sairastelu ja poissaolot koulurakennuksen sisäilmasta.  

Aikuisten tehtävänä on lähteä yhdessä pohtimaan, miten lasta voidaan auttaa pääsemään takaisin kavereiden ja opetuksen pariin.

Ratkaisevaa on, ovatko aikuiset samalla puolella. Mikäli aikuiset keskittyvät kiistelemään siitä, onko lapsen oireilu todellista vai ei, mistä se johtuu, mikä poissaolojen syy on, sitä kauemmaksi aikuinen ajautuu lapsesta. Näin myös menetetään mahdollisuus saada lapselta sitä tärkeää tietoa, jonka perustella lapselle voidaan apua tarjota.  

Ilman ymmärrystä ei löydy ratkaisuja

Kun kysytään sisäilmasta oireilevalta nuorelta, mitä hän toivoo kouluarkeen, hän saattaa vastata: 

”No, että saan käydä koulua, olla terve ja nähdä kavereita. Ja et mulle ollaan ystävällisiä.” 

Sisäilmaongelmat ja niistä johtuva sisäilmaoireilu haastavat lapsia, perheitä ja kouluyhteisöä erityisellä tavalla. Ongelma on usein monisyinen ja kinkkinen ratkaistava. Lapsen ja vanhemman saattaa olla hankala kertoa oireilusta, toisaalta ammattilaisen voi olla vaikeaa tarjota apua. Yhtenä ongelmana on, ettei kuntiin ja kouluihin ole luotu riittävästi yhtenäisiä toimintamalleja ja ohjeistuksia.  

Lapselle tämä tarkoittaa sitä, ettei hänen oireiluunsa osata puuttua riittävän varhain, eikä koulunkäyntiin löydetä toimivia ratkaisua. Oireilu pääsee pitkittymään ja vaikeutumaan. Lapsi saattaa jäädä yksin ja erilleen kavereista. Hänen koulunkäyntinsä kärsii, harrastuksiin saattaa olla vaikea päästä.  

Lapsesta on tullut sivustaseuraaja ja hän kysyy ”onko mullakin väliä” seuratessaan, kun muiden koulunkäynti jatkuu ja kavereiden kesken tapahtuu kivoja juttuja.  

Meillä aikuisilla on käsillä aikamoinen velvoite nähdä lapsen tarve ja viestiä hänelle, että juuri ”sinulla on väliä” ja toimia sen mukaan.  

Vaikka sisäilmasta oireilevan lapsen tueksi ei vielä ole riittävästi toimintamalleja, keinoja turvata hänen koulupolkunsa on jo olemassa. Tärkeintä on pysähtyä kysymään lapselta, ”mitä sinulle kuuluu?” On kuunneltava lasta ja ymmärrettävä, missä hän tarvitsee apua, sekä huolehdittava siitä, että apu tavalla tai toisella järjestyy. Ymmärryksellä on ihmeellinen voima. Sen kautta toimintamallejakin alkaa syntyä.  

Oheisesta julkaisusta löydät vinkkejä ja ratkaisuja sisäilmasta oireilevan lapsen koulunkäynnin järjestämiseen. 

Yhteistyöllä eteenpäin! – Tukea koulujen sisäilmatilanteisiin (hengitysliitto.fi)