Tasa-arvoinen koulutus – kaikkea kaikille?

Uutiset Vanhempainliitto

Ulla Siimes

Ulla Siimes

Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja.

Suomen Vanhempainliitto vastaanotti 7.11. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n liikkeelle laittaman Tasa-arvoisen koulutuksen viestikapulan Erilaisten oppijoiden liitolta. Ilolla otimme viestin vastaan, sillä tasa-arvoisen koulutuksen turvaaminen on Vanhempainliitolle tärkeä tavoite.

Kapulan vastaanottamisen yhteydessä nostimme esiin maksuttoman perusopetuksen sekä toisen asteen koulutuksen. Lisäksi kerroimme, millaista työtä Vanhempainliitto on tehnyt eri kieli- ja kulttuuritaustaisten perheiden sekä erityistä tukea tarvitsevien lasten ja heidän perheidensä parissa. Emmekä tietenkään unohtaneet nostaa esiin vanhempaintoiminnan merkitystä ja voimaa.

Tasa-arvoisesta koulutuksesta puhuttaessa huomaan yhä useammin pohtivani sitä, miten erilaisen kokemuksen eri taustoista tulevat lapset ja nuoret saavat suomalaisesta varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta. Voimmeko edelleen sanoa koulutuksemme olevan tasa-arvoista ja yhdenvertaista? Osaammeko huomioida erilaiset lapset ja nuoret?

Ajattelemmeko, että tuottamalla kaikille lapsille ja nuorille yhteistä ja samaa, saamme pidettyä tasa-arvosta kiinni?

Monet tutkimukset ja niistä nostetut otsikot kuvaavat lasten, nuorten ja vanhempien kokemuksia: Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan adoptoidut sekä toimintarajoitteiset nuoret ovat muita yksinäisempiä. Ulkomaista syntyperää olevat, toimintarajoitteiset ja sijoitetut lapset ja nuoret kokevat seksuaalista häirintää enemmän kuin muut. Kiusaaminen ja väkivalta on yleisempää ulkomaista syntyperää olevilla sekä sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla kuin muilla. Monien mittareiden mukaan toisella asteella opiskelevat sateenkaarinuoret voivat huonommin kuin heteronuoret. Juuri julkaistu Vanhempien Barometri kertoi, että tehostettua tai erityistä tukea saavissa lapsissa oli enemmän niitä, jotka eivät viihtyneet koulussa, kuin muissa lapsissa.

Näiden viestien jälkeen jään pohtimaan, olemmeko jääneet tasa-arvoisen koulutusajattelumme vangeiksi? Ajattelemmeko, että tuottamalla kaikille lapsille ja nuorille yhteistä ja samaa, saamme pidettyä tasa-arvosta kiinni? Unohdammeko, että tasa-arvon toteuttamiseksi meidän täytyy tehdä erilaisia ratkaisuja eri ryhmien ja yksilöiden kohdalla? Tajuammeko, että monimuotoisuus on totta lasten ja nuorten arjessa?

Eri ihmiset antaisivat varmasti erilaisia vastauksia kysymyksiini. Uskon, että Suomessa halutaan pitää kiinni koulutuksen tasa-arvosta, todetaanhan näin mm. Peruskoulufoorumin tavoitteissa. Väitän, että joudumme pohtimaan uusia näkökulmia ja keinoja tasa-arvoisuuden toteutumiseksi.