Turvallista kouluarkea koiran kanssa

Sanna Kautto ja Chi Korpela

 Sanna Kautto toimii koulunkäynninohjaajana Kempeleen Kirkonkylän koulussa. Chi Korpela on nuori, joka haluaa lisätä kansalaisten tietoisuutta nepsy-piirteisen ihmisen arjesta.

Toimin Kempeleessä yläkoulussa koulunkäynninohjaajana ja olen tehnyt samassa koulussa aikaisemmin koulusosionomin työtä. Teen työtä lähinnä yläkouluikäisten, kaikilla tuen tasoilla olevien oppilaiden kanssa. Olen käyttänyt työparinani koiraa jo useamman vuoden.

Oppilaat kertovat minulle aiempaa helpommin asioita, koska aluksi voi jutella koiralle.

Koirien käyttö oppilastyössä lähti aikoinaan erään vanhemman sekä verkostoyhteistyökumppanina toimineen toimintaterapeutin toiveesta. Toiveen toteuttamiseksi kysyin myös koululääkärin kantaa asiaan. Nyt käytössäni on kaksi koiraa, Koda ja Mokka, joista toinen on perheeni oma ja toinen laina-labradori.

Koiran läsnäolo tuo lapsille ja nuorille turvaa ja samalla minusta tulee helpommin lähestyttävä aikuinen koiran avulla. Oppilaat kertovat minulle aiempaa helpommin asioita, koska aluksi voi jutella koiralle. Koiran avulla päivittäisiä positiivisia kohtaamisia syntyy paljon.

Koirilla on oppilastyössä monia tehtäviä. Niiden avulla on muun muassa:

• autettu lapsi kouluun
• opeteltu lukemista (lukukoira)
• opittu kohtaamaan sosiaalisia tilanteita, jotka aiheuttavat ahdistusta
• lisätty motivaatiota koulutehtävien ja esimerkiksi liikuntasuorituksen tekemiseen
• harjoiteltu tunnetaitoja
• saatu lapsi rauhoittumaan
• tehty havaintoja äidinkielen ainekirjoitusta varten
• palkittu oppilaita hyvästä työstä tarjoamalla omaa aikaa koiran kanssa
• lievitetty stressiä ja jännitystä koetilanteessa

Useat nepsy-piirteiset oppilaat ovat kokeneet koiran erittäin positiiviseksi asiaksi koulussa. Itseni on yllättänyt varsinkin se, kuinka pojat reagoivat koiran läsnäoloon. Koiralle he uskaltavat osoittaa julkisesti hellyyttä. Eräs ADHD-poika puhui minulle ja koiralle aina asiallisesti ja kohteli koiraa hyvin hellästi, vaikka hänen kommunikointinsa aikuisia kohtaan on tavallisesti tylyä ja toisinaan jopa epäasiallista. Poika on kertonut, että viikon paras hetki koulussa on se, kun hän kohtaa meidät käytävällä ja saa hetken silittää koiraa.

Seitsemännen luokan ryhmäytymispäivänä Koda oli mukana toteuttamassa oppilashuollon rastia.

Tällä hetkellä eräs autisminkirjon oppilas saa koiralta tukea, voidakseen integroitua valinnaisaineryhmiin. Hän hyötyy siitä, että saa oppitunnin aikana halata ja silittää koiraa kokiessaan kuormitusta (äänet, toiset oppilaat ja omat pakkoajatukset). Koira rauhoittaa ja maadoittaa hänet hetkeen.

Oppilaiden vanhemmilta ja sekä verkostotyöntekijöiltä on tullut koiran käytöstä oppilaiden tukena paljon positiivista palautetta. Tässä haluan kuitenkin antaa puheenvuoron oppilaalle, joka on hyötynyt koiran läsnäolosta koulussa. Chin terveiset voit lukea alta.

Terveisin, Sanna Kautto sekä koulukoirat Koda & Mokka 

Hei,

Olen yhdeksännellä luokalla yläasteeni pienryhmässä, ja tekemisissä Kodan kanssa useamman kerran viikossa. Kodan omistaja, joka on koulunkäynninohjaaja, tulee minun kanssani kahdelle valinnaisainetunnille viikossa, useimmiten Kodan kanssa, ja he joskus vierailevat pienluokassa katsomassa meitä kaikkia.

Minusta tuntuu silloin, että minut nähdään aivan tavanomaisena oppilaana kuin kaikki muutkin, ja minuun ei kulkiessani kiinnitetä niin paljoa negatiivista huomiota.

Kodasta on ollut paljon apua minulle valinnaisaineiden tunneilla käymiseen. Se ja sen ohjaaja hakevat minut pienluokasta ja saattavat tunneille, ja ovat siellä kanssani. Koira saa minut lähtemään nopeammin tunneille, sillä se katsoo minua ja odottaa, ja minä saan aina taluttaa sitä kun menemme tunneille toiseen rakennukseen. Jotenkin oloni on tosi ylpeä, kun saan taluttaa Kodaa, sillä ala-asteelaiset ovat Kodasta aivan innoissaan ja varmasti haluaisivat itsekin taluttaa sitä. Minusta tuntuu silloin, että minut nähdään aivan tavanomaisena oppilaana kuin kaikki muutkin, ja minuun ei kulkiessani kiinnitetä niin paljoa negatiivista huomiota.

Kaikki valinnaisaineiden tuntini ovat myöskin rakennuksen toisessa kerroksessa, joten minun on kiivettävä portaita päästäkseni sinne. Koda auttaa minua pääsemään portaita ylös ja alas helpommin ja nopeammin. Tunneilla Koda usein ensiksi kävelee ympäri luokkaa, ja sitten asettuu makaamaan johonkin kohtaan luokkaa, yleensä rauhalliseen paikkaan tai ohjaajansa lähelle. Koda ei juurikaan haittaa keskittymistäni tunneilla, sillä usein se makoilee jossain missä minä en sitä näe. Kuitenkin jos minä tarvitsen tauon tehtävistä tai motivaationi loppuu, minä menen ja silitän Kodaa tai halaan sitä pienen hetken, ja sitten jatkan töitä jälleen motivoituneena.

Koda auttoi minua myös saamaan uuden ihmisystävän.

Vaikkakin Koda ei ole aina silmissäni, sen läsnäolo tuo minulle turvaa ja saa minut tulemaan tunneille mieluummin. Minusta ja Kodasta onkin tullut tämän syksyn aikana hyviä kavereita, ja sain Kodan tarrakuvan itselleni. Kiinnitin sen puhelimenkuoriini. Koda auttoi minua myös saamaan uuden ihmisystävän, sillä eräs toinen oppilas, joka käy näillä valinnaisainetunneilla, rakastaa Kodaa yhtä paljon kuin minäkin. Me silitimme Kodaa yhdessä paljon, ja sitten aloimme juttelemaan keskenämme ja istumaan toistemme vieressä jokaisella valinnaisten tunnilla, kiitos Kodan.

Myös silloin, jos minua ahdistaa tai tarvitsen raikasta ilmaa, voin antaa Kodalle tiukan halauksen tai lähteä kävelylle sen kanssa. Koda on myös, etenkin kahdeksannella luokalla, auttanut minua tekemään kokeita. Kodasta siis on ollut todella paljon apua koulunkäynnissäni ja minä rakastan sitä kovasti.

Chi Korpela