Vain syöty ruoka lataa akut ja auttaa jaksamaan
Eeva Teuho
Kirjoittaja toimii tuotekehittäjänä Tampereen Voimiassa. Voimia voitti vuoden 2018 Tulevaisuuden kouluruokalounas -ideointikilpailun.
Vain syöty ruoka lataa akut ja auttaa jaksamaan. Tampereen Voimia on ruoka- ja siivouspalveluja tuottava Tampereen kaupungin liikelaitos, jonka työntekijät ovat huolenpidon ammattilaisia. Palvelemme niin lapsia, nuoria, työikäisiä kuin vanhuksiakin asiakaskohtaisin hyvinvointiratkaisuin.
Tehtävämme ateriatuotekehityksessä on saada tarjolle asiakkaan suuhun sopivaa ruokaa, suositukset sekä toiveet huomioiden. Toisinaan tämä vaatii kompromisseja, mutta aina on lopputulokseen päästy. Ruokailun tehtävä on ylläpitää ja vahvistaa lasten terveyttä. Vain syöty ruoka lataa akut ja auttaa jaksamaan. Kouluruokailu tukee lasten ja nuorten terveitä elämäntapoja ja tasa-arvoisuutta, mutta onhan se paljon muutakin kuin pelkkää vatsantäytettä. Yhdessä ruokaillessa opitaan pöytätapoja ja kiva ruokahetki kavereiden kanssa virkistää.
Tänä vuonna osallistuimme Tulevaisuuden koululounas- kilpailuun, jonka voitimme täytetyillä rieska reseptillämme. Härkisrieskarullassa ja broilerrieskarullassa yhdistyvät kansainvälisyys, suomalainen lähiruoka ja ympäristöystävällisyys. Positiivista palautetta keräsi ennen kaikkea suositukset huomioiva maistuva ja rohkea makumaailma. Koululaisten raadit peukuttivat sen ehdottomasti jatkoon tulevaisuuden kouluruokana!
Härkisrieskarullassa ja broilerrieskarullassa yhdistyvät kansainvälisyys, suomalainen lähiruoka ja ympäristöystävällisyys.
Härkisrieskarullalla saadaan totutettua koululaiset kasvisruokaan tutun ja suositun ruokalajin muodossa. Näin koululaiset maistavat rohkeammin kasvisruokia ja lisäävät kasvisruokien käyttöä. Ensisijainen tavoite on tehdä kasvisruoista herkullisia ja helposti lähestyttäviä koululaisille.
Kisassa pohdimme myös, millainen on tulevaisuuden kouluravintola. Visiomme tulevaisuuden kouluravintolasta on virkistävä keidas, jossa ladataan akut iltapäivään ja saadaan irtiotto hektisestä koulupäivästä. Ravintola on kansalaisten kokoontumispaikka, johon tervetulleita ovat niin vanhemmat, isovanhemmat ja muut lähialueen asukkaat. Näin saadaan hälvennettyä kouluruokaan liittyviä ennakkokäsityksiä.
Ravintolaan voidaan valita sähköisestä järjestelmästä ruokailuajat, jotka parhaiten palvelevat joustavaa oppimisympäristöä. Ravintolassa on vähintään kaksi pääruokavaihtoehtoa, joista voi valita itselle mieleisen vaihtoehdon. Ruokailuun on varattu riittävä ruokailuaika, jolloin oppilaat voivat ruokailla rauhassa.
Oppilaat osallistutetaan ruokaravintolan markkinointiin, ulkoiseen ilmeeseen ja someviestinnän kehittämiseen.
Teknologia auttaa useissa eri asioissa. Erityisruokavalioasiakkaat saavat sopivan ruoka-annoksen ja ruoan sisällöstä ja ravintosisällöistä saadaan tarkempaa tietoa. Näin myös ruokailun turvallisuus voidaan nykyistä paremmin varmistaa.
Tulevaisuudessa kouluruokailussa asiakaslähtöisyys korostuu yhä enemmän ja tuotantokeskisyys saa luvan väistyä. Kouluruoan tulevaisuuden kehittäminen ei vaadi ihmeitä. Asiakkaiden kanssa pitää olla tuntosarvet herkillä ja olla koululaisten kanssa läsnä. Aikuisten tulee olla tietoisia kiinnostuksen kohteista ja tehdä yhteistyötä koululaisten kanssa. Kouluruokailusta saadaan mielenkiintoista ottamalla koululaiset mukaan suunnitteluun, mm. uusien ruokaohjeiden arviointiin. Ehkä näillä saamme toteutettua opetushallituksen haasteellisen tavoitteen ”kaikki syövät 2020”.
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
”Meillä on korona-ajasta huolimatta ihan konkreettisia mahdollisuuksia toimia!”
Kesäkuun alkuun mennessä on toteutunut reilut parikymmentä tilaisuutta ja kahvia on juotu – tai oltu juomatta – kukin oman ruudun tai puhelimen ääressä. Vaikka vuorovaikutus väkisinkin on hiukan erilaista etäyhteyksin, ovat myös tällä tapaa toteutetut kahvitauot olleet kiiteltyjä.
Lukuvuosi käyntiin hyvällä draivilla – yhdessä vaikuttaen!
Kouluympäristön liikenneturvallisuus huolettaa? Kouluruokalan viihtyisyyttä tulisi parantaa? Uusia ideoita välituntitoimintaan? Mitäpä jo oppilaskunnat ja vanhempaintoimijat taklaisivat yhteisöllisellä kehittämisellä kouluhyvinvointiin liittyviä haasteita?