Järjestötyötä suurella sydämellä

Sanni Voipio

Kirjoittaja on yhteiskunnallisen muutoksen opiskelija, joka toimi Suomen Vanhempainliitossa harjoittelijana syksyllä 2022.


Lähes kolme kuukautta sitten istuin ensimmäisenä harjoittelupäivänäni ensimmäisessä palaverissani. Kun palaverin jälkeen lähdin toimistolta kotiin, oloni oli jokseenkin pöllämystynyt. Vastaanotto Vanhempainliitossa oli ollut lämmin, mutta tuntui siltä, etten ymmärtänyt mistään mitään.

En osannut jälkikäteen edes kertoa, mitä asioita kyseisessä palaverissa oli käsitelty. Hiukan pelonsekaisin tuntein mietin kolmea tulevaa kuukautta ja sitä, miten tulisin pärjäämään itselleni ennestään lähes tuntemattomassa järjestömaailmassa.

Minuun on luotettu ja olen tullut kuulluksi ja kohdatuksi.

Kun kuulin Vanhempainliitosta ensimmäistä kertaa, tiesin heti, että sinne haluan harjoitteluun. Lapsiperheiden hyvinvointiin liittyvä työ on aina merkityksellistä, ja Vanhempainliiton toiminnan keskittyminen kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön tuntui konkreettiselta ja mielenkiintoiselta lähestymistavalta lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisen ja lisäämisen kannalta. Tietoni Vanhempainliiton toiminnasta oli siis hyvin suurpiirteistä, mutta odotukset harjoittelua kohtaan olivat sitäkin suuremmat. Enkä todellakaan voi sanoa pettyneeni. Päinvastoin – Vanhempainliitto on ollut harjoittelupaikkana kaikkea sitä, mitä ylipäätään voi harjoittelupaikalta toivoa.

Nyt kolme kuukautta myöhemmin tuntuu kummalliselta ajatella sitä, kuinka hukassa olin harjoittelun ensimmäisinä päivinä. Kuin huomaamatta ihmiset kävivät tutuiksi ja palavereissa käsitellyt asiat alkoivat olla arkipäivää. Yhteistyökumppanit hahmottuivat ja termit kuten ”toimintasuunnitelma”, ”vaalitavoitteet” ja ”liittokokous” alkoivat konkretisoitua. Sain olla lähemmin mukana Vanhempainliiton hankkeissa, tutustua järjestöviestintään sekä yleisesti siihen, kuinka Vanhempainliitto järjestönä toimii.

Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun on harjoitteluaikanani tehnyt se, kuinka suurella sydämellä Vanhempainliiton työntekijät suhtautuvat tekemäänsä työhön.

Päällimmäisenä tunteena tästä harjoittelusta on jäänyt kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, kuinka minut otettiin vastaan juuri sellaisena kuin olen. Minuun on luotettu ja olen tullut kuulluksi ja kohdatuksi. Kiitollisuuteni ei kuitenkaan rajoitu pelkästään omaan kokemukseeni harjoittelijana. Näin vanhempana olen äärettömän kiitollisena seurannut sitä, millaista työtä Vanhempainliitossa tehdään, jotta minunkin lapsillani tulisi olemaan entistä toimivampi ja turvallisempi matka aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun on harjoitteluaikanani tehnyt se, kuinka suurella sydämellä Vanhempainliiton työntekijät suhtautuvat tekemäänsä työhön. On upeaa nähdä, miten sellainen määrä asiantuntijuutta ja ammattitaitoa käytetään antaumuksella johonkin näin tärkeään. Työtä tehdään aidosti perheiden ja erityisesti lasten hyvinvointi edellä. Se, että jokainen perhe ja jokainen lapsi ovat erilaisia, pidetään jatkuvasti mielessä kaiken Vanhempainliiton tekemän työn taustalla. Se jos mikä on vaikuttavaa.

On ihmeellistä, kuinka kolmessa kuukaudessa ehtii kiintyä ihmisiin, paikkoihin ja toimintatapoihin. Haikein mielin kiitän Vanhempainliittoa tästä harjoittelusta ja kaikesta tekemästänne työstä. Sille työlle ja sille lämmölle, jolla kohtaatte ihmisiä, on tarvetta tässä maailmassa.

Jaa artikkeli

Lue myös nämä

Blogi Vanhempainliitto
17.2.2022

Mikä minusta tulee isona?

Me aikuiset edelleen utelemme vasta polven korkuisilta lapsilta, että mikä sinusta tulee isona? Onhan se ensiarvoisen tärkeää, että eskari-ikäisellä on kirkas mielikuva siitä, mihin parhaimmillaan noin 15–20 vuoden koulutuspolku lopulta johtaa. Mutta olisiko sittenkin tärkeämpää, että lapsi voisi kasvaa luottavaisena tässä ja nyt, tämän hiekkakakun äärellä, tätä kuvaa piirtäessä, tätä satua kuunnellessa?

Blogi Vanhempainliitto
15.8.2022

Koulujen työrauha rakennetaan yhdessä

Viime vuodet ovat olleet koulumaailmassa työskenteleville kiistatta raskaita. Työrauhaa ja normaalia arkea kaipaavat opettajien lisäksi lapset ja nuoret sekä perheet, joiden elämän koronapandemia sekoitti monin tavoin. Työrauha ei kuitenkaan voi tarkoittaa omien ja muiden lasten koulunkäynnin ja hyvinvoinnin tukena toimivien vanhempien osallisuuden ja aktiivisuuden kyseenalaistamista. Ei, vaikka vuorovaikutustilanteet vanhempien kanssa olisivat joskus jännitteisiä. Vanhempien tulee voida luottaa siihen, että heillä on oikeus tuoda lasta koskeva huoli esille matalalla kynnyksellä ja esittää lapsen tuntemukseen perustuva näkemys hänen parhaastaan.