Kohtaamisilla ja koulutuksella kiusaamista kitkemään
Katja Muotka
Kirjoittaja on Muonion lapset ja nuoret ry:n puheenjohtaja
Muonion lapset ja nuoret ry tarttui kiusaamisteemaan. Vetoapua yhdistys sai Suomen Vanhempainliiton yhdenvertaisuustoiminnasta. Jäsenjärjestöavustuksen turvin palkattiin kokemusasiantuntija Sami Rousu aisaparinaan Vanhempainliiton yhdenvertaisuustoiminnan ja erityiskasvatuksen asiantuntija Sari Haapakangas pariksi päiväksi työskentelemään oppilaiden kanssa teeman ympärillä. He myös kouluttivat opettajia, jotka työstivät koulutuksen pohjalta koulun lakisääteistä kiusaamisen, häirinnän ja väkivallan vastaista suunnitelmaa eteenpäin. Lisäksi Muonion lapset ja nuoret ry järjestivät vanhempainillan, jossa Rousu ja Haapakangas luennoivat ja juttelivat vanhempien kanssa kiusaamistapausten selvittelyihin liittyvistä asioista. Toisena iltana he olivat mukana tuomassa ideoita vanhempaintoiminnan vireyttämiseen.
Kun tarina meni sopivalla tavalla tunteisiin, oli hyvä maaperä lähteä miettimään seuraavan tunnin aihetta – unelmaluokkaa.
Sami Rousu on toiminut vuosikymmeniä yläkoulun matemaattisten aineiden lehtorina ja tekee sivutoimisesti kokemusasiantuntijan työtä. Samilla itsellään on koulukiusatun tausta. Hän käy puhumassa kohtaamisten merkityksistä sekä välittämisen tärkeydestä, ja kertoo koskettavasti pienen pojan tarinan; mitä hänelle tapahtui, mitä hän olisi aikuisilta toivonut ja kuinka kiusaamisen aiheuttamaa traumaa voi purkaa tai miten sen kanssa voi oppia elämään. Muoniossa oppilaat ja opettajat kuuntelivat Rousun tarinaa hiiren hiljaa. Kun tarina meni sopivalla tavalla tunteisiin, oli hyvä maaperä lähteä miettimään seuraavan tunnin aihetta – unelmaluokkaa.
Kohti unelmaluokkaa
Koulukiusaaminen ja -väkivalta, sekä siihen liittyvä porukasta ulossulkeminen ovat äärimäisiä esteitä yhdenvertaisuuden toteutumiselle. Unelmaluokka-työ aloitettiin Muoniossa pohtimalla yhdessä oppilaiden kanssa, miltä tuntuisi lähteä joka päivä kouluun, jossa täytyy sopeutua joukkoon, eikä voi olla oma itsensä. Itseään täytyisi ikään kuin pienentää, jotta ei joutuisi kiusatuksi. Mietittiin myös sitä, millaista kouluun lähteminen olisi, jos tuntisi kuuluvansa joukkoon ja kaikki hyväksyisivät sinut sellaisena kuin olet. Näiden ajatusten pohjalta nuoret kuvittelivat unelmaluokan, jossa kaikki voisivat tuntea itsensä hyväksytyiksi. Oppilaat kirjoittivat ryhmissä ideoitaan ylös ja kiersivät lopuksi lukemassa muiden ryhmien kirjoittamia ajatuksia. Esiin nousseiden ajatuksista pohjalta koottiin tavoitteet kullekin luokalle.
Tavoitteena oli, että luokanvalvojat palaavat luokkansa kanssa teemoihin parin kuukauden kuluttua, jolloin tehdään tilannekatsaus ja pohditaan, missä on onnistuttu, missä on vielä tehtävää ja mikä vaatii vielä kovasti työtä.
Jokaisella koululla tulee olla myös kiusaamisen ehkäisemissuunnitelman lisäksi myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, jota toteutetaan toiminnallisesti oppilaiden kanssa. Unelmaluokka on yksi esimerkki toiminnallisesta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelusta. Tämän tyyppinen arvokeskustelu on oleellista kiusaamisen ennaltaehkäisemisen näkökulmasta ja se lisää myös mahdollisuuksia onnistua kiusaamistapausten sovittelussa, kun ymmärrys lisääntyy siitä, miltä tuntuu joutua ryhmästä ulossuljetuksi tai väheksytyksi.
Vanhemmat yhdessä lasten ja nuorten tukena
Kiusaaminen ja väkivalta eivät rajoitu pelkästään kouluun, vaan ne ulottuvat somen ja älypuhelimien kautta myös vapaa-ajalle. Jos joutuu porukan ulkopuolelle ja kiusatuksi pienessä yhteisössä, voi olla, että jää täysin yksin, mikäli vaihtoehtoista kaveriporukkaa ei ole. Tutkimusten mukaan ostrakismin, eli ryhmästä ulossulkemisen on huomattu olevan rinnastettavissa fyysiseen kipuun. Se on hyvin traumatisoivaa. Somesta voi kuitenkin olla myös apua. Sen kautta voi löytyä tukiverkosto tai kavereita, jos heitä ei omalta paikkakunnalta löydy.
Ennaltaehkäisyn näkökulmasta on tärkeää, että vanhemmat verkostoituvat keskenään hyvässä hengessä heti, kun uusi ryhmä aloittaa päiväkodin tai koulun.
Vanhempien olisi tärkeää luoda hyvä keskusteluyhteys lapsen tai nuoren kanssa ja pitää sitä jatkuvasti yllä, jotta ongelmatilanteissa voidaan puhua asioista yhdessä. Myös somekuulumiset kannattaa kysellä. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta on myös tärkeää, että vanhemmat verkostoituvat keskenään hyvässä hengessä heti, kun uusi ryhmä aloittaa päiväkodin tai koulun. Vanhemmat voivat pitää yhteyttä toisiinsa matalalla kynnyksellä esimerkiksi omassa Whatsapp-ryhmässä, jossa on sovittu etukäteen rakentavan keskustelun pelisäännöistä. Kun luottamus on syntynyt, on helpompi käsitellä myös konfliktitilanteita.
Oleellista on myös sujuva yhteistyö kodin ja koulun / päiväkodin välillä. Koulun tai varhaiskasvatuksen yksikön kannattaa olla aloitteellinen ja tarjota vanhemmille toiminnallisia ja vuorovaikutteisia vanhempainiltoja, joissa voidaan puhua kaveritaitojen kehittämisestä, arvoista ja askelmerkeistä, jos kiusaamista tai muuta satuttavaa vallankäyttöä ilmenee.
Vanhempien on hyvä ymmärtää, että jos ryhmän valtasuhteet alkavat vinoutua ja arvostusta tai omaa asemaa aletaan vahvistamaan toisten kustannuksella pelkovallan keinoin, syntyy sosiaalinen ulossulkemisahdistus, jolloin ihan tavalliset lapset alkavat toimia toista vahingoittavalla tavalla. Aikuisten onkin syytä olla hereillä ryhmädynamiikan suhteen ja puuttua asioihin heti, kun puututtavaa ilmenee. Tästä esimerkkinä Väestöliiton ja tutkija Tuija Huukin kehittämä Pisaraohjauksen tai Pisarapuuttumisen malli.
Jokaisen taitamattoman teon takana on aina hyvä ja perusteltu syy. Yleensä se on tarve tulla nähdyksi ja arvostetuksi tai tuntea olonsa turvalliseksi. Tarve vain tulee esille väärällä tavalla.
Sami Rousu kertoo, että hänelle on sydämen asiansa auttaa paitsi nuoria, myös kiusaamistapauksiin liittyvien lasten vanhempia. Arvostavan kohtaamisen merkitys on tärkeää myös tapauksissa, joissa lapsi on ollut väärinkohtelijan roolissa. Sellaiset tilanteet ovat vaikeita sekä lapsille että vanhemmille. On muistettava, että vain teko tuomitaan, ei koskaan ihmistä. Taitamattoman teon ei pidä vähentää nuoren arvoa opettajan tai vanhemman silmissä. Kun asia on kasvatuskeskustelussa käyty läpi ja kun nuori aidosti ottaa vastuun teostaan, hänelle tulee jäädä olo, että seuraavassa kohtaamisessa aikuinen arvostaa nuorta ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Jokainen tekee parhaansa niillä resursseilla ja sillä ymmärryksellä, joilla on varustettu. Jokaisen taitamattoman teon takana on aina hyvä ja perusteltu syy. Yleensä se on tarve tulla nähdyksi ja arvostetuksi tai tuntea olonsa turvalliseksi. Tarve vain tulee esille väärällä tavalla.
Sami Rousu on kokemusasiantuntija myös neurokirjon asioissa, sillä hänellä itsellään on todettu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD. Muita neuropsykiatrisia diagnooseja ovat mm. autismikirjon häiriöt ja Touretten oireyhtymä. Niihin liittyy usein aistiherkkyyksiä ja tunnesäätelyn vaikeutta, joita koulu kuormittaa sosiaalisen hälyn ja muun aistikuorman kautta. Lapsen niin sanottu stressimalja täyttyy nopeasti, ellei hän pääse rauhoittumaan tai purkamaan kuormaa. Jos stressiä kertyy liikaa, voi pienikin asia laukaista hermojen menetyksen. On tärkeää huomata, jos nuorella on tällaisia haasteita ja pyrkiä ennaltaehkäisemään ylikuormittumista. Toimivat keinot ovat hyvin yksilöllisiä ja usein nuoret tai heidän vanhempansa ovat jo huomanneet millaiset keinot auttavat. Myös ennakointi ja selkeä struktuuri ovat tärkeitä, niiden avulla kuormittumista voidaan ennaltaehkäistä.
Mitä piilee väkivaltaisen toiminnan takana?
Ymmärrystä väkivallalla oireilun juurisyistä on lisättävä, kertoo Sari Haapakangas, eli tulisi nähdä syyt, tunteet ja tarpeet väkivaltaisen toiminnan takana. Tällöin myös tuki voidaan kohdentaa oikeisiin asioihin. Lattioiden luuttuaminen ei riitä, ellei hanaa suljeta. Syyt ovat moninaisia; kateus, kosto, erilaisuuteen liittyvät ennakkoluulot, ikätasoon sopimattomat ja väkivaltaiset nettisisällöt, traumat, valtakamppailu ja kunnioituksen hakeminen, neuropsykiatrinen oireilu ja väärintulkinnat.
Kun vanhemmat ja koulun tai varhaiskasvatuksen henkilöstö kommunikoivat keskenään, on lasten ja nuorten keskinäisiin ongelmiin helpompi puuttua rakentavalla ja yhteisöllisellä tavalla. Esimerkin näyttäminen on jokaisessa kohtaamisessa tärkeää. Nuoret ja lapset oppivat meiltä aikuisilta. Mikäli me kohtaamme lapset ja toiset aikuiset yhdenvertaisina ja toista kunnioittaen, on lapsilla parempi mahdollisuus oppia kohtaamaan toisensa sellaisena.
Muonion lapset ja nuoret ry on saanut interventiosta lisää uskoa siihen, että vanhempaintoiminnalla on vaikuttava merkitys yhteisön hyvinvointityössä lasten ja nuorten puolesta. Samalla yhteistyö koulun ja kunnan kanssa on vahvistunut ja kiusaamistapausten selvittelyssä on päästy eteenpäin.
Muonion lapset ja nuoret ry on vuonna 2017 perustettu kuntakohtainen vanhempainyhdistys.
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Digiarjen suosituksilla tukea vanhemmuuteen
Jo hyvin pienelle lapselle muodostuu kiinnostus ja halu digitaalisia sisältöjä kohtaan. Miten ja milloin sitä on tarpeen rajata? Lausahdus “Iskä, laita puhelin pois” kuuluu hyvin usein jo kaksivuotiaan suusta. Teini-ikäiset lapset puolestaan edellyttävät samojen pelisääntöjen noudattamista meiltä aikuisilta, kuin mitä heidän kanssaan on sovittu. Lapsi ja nuori tarvitsee vanhempien aitoa läsnäoloa ja samalla tukea ja positiivista ohjausta digiarjessaan. Tätä varten Oulun kaupunkiin laadittiin Digiarjen suositukset perheille.
Monipuoliset apukädet koulumaailmaan
Kesällä 2017 sai Mervi Myllymäki idean kehittää organisoidun Kodin apukädet -toiminnan. Koulumaailmassa tarvitaan useita silmäpareja näkemään, mitä luokan sisällä ja välitunneilla tapahtuu. Kodin Apukädet -toiminta vahvistaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja liittää vanhempia osaksi koulun arkea.