Kohti uutta
Ulla Siimes
Kirjoittaja on toiminut Suomen Vanhempainliitossa toiminnanjohtajana vuosina 2014-2021
Laukut on pakattu, lähtökahvit juotu. Takana on riemukkaita hetkiä tärkeiden ihmisten kanssa, herkuttelua, ehkä vähän riehumista ja pientä kinaakin. On ikävä kotiin, mutta samalla mieli on haikea ja lähtö tuntuu vaikealta. Muistan, että tältä tuntui usein lapsuudessa sukulaisvierailujen ja yökyläreissujen jälkeen. Samanlainen tunnelma viipyilee mielessä nyt.
Seitsemän vuotta on pitkä ja samalla lyhyt aika. Siihen mahtuu yhtä ja toista; upeita onnistumisia, haasteita, kompastumisia, hienoja kohtaamisia, uuden oppimista, kehittämistä, paikallaan pysymistä ja niin taakse- kuin eteenpäinkin katsomista. On vaikeaa hahmottaa, mitä kaikkea Vanhempainliitossa on seitsemän vuoden aikana tapahtunut – ehkä joku aikanaan sen historiikkiin kirjoittaa. Lyhyt kiteytys voisi omasta mielestäni olla se, että Vanhempainliitto on löytänyt oman paikkansa koulutuksen ja kasvatuksen kentällä, vakiinnuttanut asemansa asiantuntijana ja vanhempien äänenä, vahvistunut vaikuttajana ja kehittynyt järjestönä.
On huikeaa, mitä voidaan saavuttaa, kun yhteisen työn tekemisen tahto ja tavat löytyvät.
Hyvää työtä, kehittymistä ja saavutuksia mahtuu matkalle paljon, mutta mikään niistä ei ole yksin minun saavutukseni. Kaikkea on tehty yhdessä liiton toimiston väen, kumppaneiden ja verkostojen sekä luottamushenkilöiden kanssa. On huikeaa, mitä voidaan saavuttaa, kun yhteisen työn tekemisen tahto ja tavat löytyvät.
Paljon on myös edessä. Uskon, että organisaatio voi kehittyä vain tiettyyn pisteeseen saakka yhden johtajan käsissä. Minun osaamiseni ja vahvuuteni yhdessä tämän työntekijä- ja luottamushenkilöporukan kanssa on tuonut Vanhempainliiton nykyiseen tilanteeseen ja pisteeseen, seuraavan toiminnanjohtajan johdolla mennään jälleen harppauksin eteenpäin.
Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä minulle todella merkityksellistä työtä Vanhempainliiton upean joukon kanssa. Siis kiitos Tuija, Mervi, Leena, Merja, Anri, Sari, Aslak, Valtteri, Minnat, Laura, Anne, Veera, Ville, Outi, Pinja, Katja, Seijat ja Melody sekä puheenjohtajat Susanna, Mika ja Johanna siitä, että sain kasvaa ja kehittyä omassa työssäni teidän kanssanne!
Nyt laukut on pakattu, tiedostot ja sähköpostit kahlattu läpi ja puhelinliittymä siirretty uudelle työnantajalle. Mieli on haikea, kurkussa ja silmissä tuntuvat kyyneleet ja tekisi mieli juoda vielä yhdet lähtökahvit. Tiedän kuitenkin, että juuri nyt on oikea aika minun siirtyä kohti uutta ja Saijan tulla taloon. Riemukkaat hetket, tärkeät ihmiset, saavutukset ja onnistumiset ovat tallella sydämessä.
Lue uutinen: Saija Ohtonen-Jones Vanhempainliiton toiminnanjohtajaksi
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Kuuntelua ja läsnäoloa arjen hulinassa
Päivät sujahtavat multitaskaamisen ja metatöiden äärellä. On lukemattomia lappuja täytettäväksi, astioita tiskattavaksi ja hammaslääkäriaikoja varattavaksi. Arjen hulinan keskellä meidän vanhempien pitäisi vielä muistaa ja jaksaa olla lapsellemme läsnä. Kohdata tuo suloinen lapsi ja jaksaa kysellä tämän kuulumisia päivän päätteeksi. Arjessa mahdollisuuksia läsnäoloon tarjoavat esimerkiksi läksyjen tekemisessä auttaminen ja harrastuksiin kuljettaminen. Läsnä voi olla ihan vaan kysymällä, miten lapsen päivä on mennyt ja millaisia olivat kavereiden kanssa vietetyt hetket.
Kaikkien lasten Suomi
Kansallisen lapsistrategian kirjausten pohjalta on selvää, miten me aikuiset voimme edistää lapsen oikeuksia ja edistää heidän hyvinvointiaan. Meidän tulee kuulla ja kuunnella jokaista lasta, kohdata lapset ja nuoret arvokkaina yksilöinä, joiden ajatuksilla ja mielipiteillä on merkitystä.