Miten tukea lapsen kielen kehitystä kotona

Anita Novitsky
Kirjoittaja työskentelee monikulttuurisuuden asiantuntijana Väestöliitossa.

Kielelliset valmiudet alkavat kehittyä jo kohtuaikana – sikiö kuulee, tuntee kosketuksen ja liikkeen. Synnyttyään vauva tunnistaa tuttuja ääniä ja on herkistynyt kosketukselle jo välittömästi syntymänsä jälkeen. Kuultu, viitottu, kuvitettu, kirjoitettu tai muutoin tuotettu puhe on väline, ja kielelliset valmiudet ovat kuin avain tuon välineen tuottamiseen ja käyttöön. Monesti välineitä, erilaisia puheen muotoja, voi olla samanaikaisesti montakin käytössä, mutta avain on kaikille yhteinen.

Jotta kielelliset ja kommunikatiiviset valmiudet kehittyvät, tarvitaan aktiivinen, vuorovaikutusta tukeva ympäristö, joka motivoi lasta kommunikoimaan. Miten siis ylläpidämme vauvan, taaperon, lapsen kiinnostusta ja intoa harjoitella puheen – eli välineen käyttöä? Miten toimia kotona, jotta (puhe)yhteys ympäristön kanssa kehittyy?

Ajattele minkä tahansa sinulle uuden välineen käyttöönottoa. Ohjekirjan lukemisen lisäksi tarvitaan motivaatiota ja syy opetella välineen käyttöä. Usein tarvitaan myös rohkeutta, kannustusta ja myönteistä palautetta. Tarvitaan tilaisuuksia harjoitella, mahdollisuuksia erehtyä, toistaa, käyttää välinettä omien taitojen mukaisesti, leikitellä, kokeilla, keksiä uusia tapoja käyttää välinettä – kaikkea tätä tarvitaan myös kielen kehityksen tueksi, jotta puhe puhkeaa kukkaan.

Pysähdy hetkeksi pohtimaan, kuinka juuri sinä kommunikoit lapsesi kanssa?

Mallintaminen ja leikki on yhteyden perusta. Yhteyden ylläpito luo tarpeen harjoitella välineen eli puheen käyttöä. Aikuisen yhteys lapseen herättää lapsessa motivaation olla yhteydessä toiseen ihmiseen. ”Tässä on hymy (sana) sinulle – anna hymy (sana) minulle”.

Pysähdy hetkeksi pohtimaan, kuinka juuri sinä kommunikoit lapsesi kanssa? Keskusteletteko päivän mittaan, tai perustuuko lapselle suunnattu puheesi lähinnä ohjeiden antamiseen? Millaista ja mitä kieltä lapsi kuulee? Kuuleeko hän erilaisia kieliä, monenlaista puhetta? Kerrotko lapselle tarinoita? Jos lapsesi ei vielä puhu, muistatko itse puhua lapselle? Esitätkö kysymyksiä, vaikka hän ei vielä vastaisi? Ihmetteletkö ääneen asioita? Hassutteletko, laulatko, lorutteletko lapsen kanssa? Kuunteletko lasta, vaikka hänellä ei olisi vielä sanoja? Entä osaatko sanottamisen taidon, jos hän ei vastaa? Osaatko olla ymmärtävinäsi, vaikka lapsi sanoisi jotain hassusti tai eri tavoin kuin sinä? Kehutko ja kannustatko, vai naureskeletko lapsen puheelle, selittämättä lapselle mikä sinua naurattaa?

Lapsen pitää saada kokemuksia tuotetun puheen merkityksellisyydestä. Kun lapsi tapailee sanaa, viittoo ”vähän sinne päin” tai käyttää vaikka kuvaa ilmaistakseen itseään – huomaa aina, että hän harjoittelee puhumista eli ilmaisua välineellä, joka on hänelle vielä uusi tai vieras. Palkitse lasta yrityksestä hymyllä, hyväksyvällä katseella, voit myös tarjota sanaa, jota arvailet lapsen tarkoittavan. ”Aha, tarkoitatko lamppu” – tarkkaile lapsen ilmettä, jos arvasit väärin, arvaa uudestaan ”entä lammas… ei sitäkään, olenpa minä (siis aikuinen) hoopo, kun en keksi… entä lasi? … ah, lusikka!” Jos mahdollista, näytä esineitä, joita nimeät samalla kun sanot sanan.

Ota tavaksi puhua lapselle kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Ota tavaksi puhua lapselle kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Kun olette menossa päiväkotiin, juttele matkalla, vaikka väsyttäisi. Kun haet lapsen hoidosta, kysele kuulumisia. Jos lapsi ei vastaa tai ei muista, pidä sitä haasteena itsellesi – sinun tehtäväsi on keksiä, arvuutella ääneen vastauksia, jotta lapsi kokee vuoropuhelun olevan hauskaa. Osallista lapsi keskusteluun vaatimatta häneltä liikaa, mutta mahdollistamalla hänelle kokemus kuulluksi tulemisesta.

Anna lapselle mahdollisuus kuulla ja kokea monenlaista puhetta. Vanhempien tapa käyttää kieltä toistensa, lapsen ja muiden ihmisten kanssa sisäistyy lapsen tavaksi puhua. Päätä itse miten kieltä käytät, kunhan käytät sitä monipuolisesti. Tärkeintä on, että puhut paljon – se opettaa lapsesi käyttämään samaa ”välinettä”, puhetta juuri sellaisessa muodossa, joka sinun ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa parhaiten toimii.

Suhtaudu vakavasti omaan rooliisi lapsen puheen kehityksen motivaattorina, esimerkkinä ja mallina. Jos lapsi näkee ja kokee sinun käyttävän rikasta ja monipuolista kieltä, jos sinä keskustelet muiden kanssa, jos sinä mallinnat lapselle, mihin ja miten puhetta käytetään, teet sen, mitä aikuisen tuleekin tehdä. Lapsen kielen rikastaminen, puheen oppimisen tukeminen on aikuiselle tehtävä, mutta lapselle sen pitää olla iloa täynnä olevaa leikkiä.