Miten tukea nuorta, kun kaikki on aina ihan ok?

Minna Palmu ja Ville Koikkalainen
Kirjoittajat toimivat asiantuntijoina Vanhempainliiton Chillisti mukana! -hankkeessa.


Ulko-ovi aukeaa. Sisään astelee huppupäinen teini-ikään varttunut nuori, joka heittää koulurepun nurkkaan. Vanhempi tulee iloisena ovelle nuorta vastaan ja tiedustelee, miten koulupäivä on sujunut. ”Ihan ok”, vastaa nuori ja jatkaa matkaansa kohti omaa huonettaan. Vanhempi yrittää kysyä tarkentavia kysymyksiä koulupäivästä, mutta nuori paukauttaa huoneensa oven kiinni ja tiuskaisee: ”Mikä v**** sua vaivaa, kun aina olet kyselemässä!” Kuulostaako tilanne tutulta? Monelle teini-ikäisen vanhemmalle tämä on arkea, jonka pohjalta pitäisi yrittää saada selville, miten nuorella oikeasti menee ja mitä ihmettä tarkoittaa ”ihan ok”. 

Jokainen vanhempi haluaa varmasti olla nuoren tukena ja kuulla mahdollisista ongelmista mahdollisimman varhain.

Vanhemmille oman lapsen nuoruus ei todellakaan ole aina helppoa aikaa. Jokainen vanhempi haluaa varmasti olla nuoren tukena ja kuulla mahdollisista ongelmista mahdollisimman varhain. On siis vastuullisen vanhemman merkki, kun kyselee kuulumisia ja antaa nuorelle mahdollisuuden kertoa niin iloista kuin suruistakin. Nuorille nämä kyselyt saattavat kuitenkin tuntua jostain syystä ahdistavilta – vai tuntuvatko? Keskustelimme aiheesta hankkeemme nuorten kanssa ja moni nuorista kertoi vastaavansa vanhemmilleen juuri tällä “ihan ok” -tyylillä. Kysyimme nuorilta, että olisiko sitten parempi, jos vanhemmat eivät kyselisi kuulumisia. Tähän tuli tyly tuomio: Ei, sillä sehän tarkoittaisi, että vanhempia ei kiinnosta! Mielenkiintoisessa keskustelussamme päädyimme lopulta siihen, että koulun jälkeen ei aina heti jaksa tilittää päivän kuulumisia, mutta on kuitenkin tärkeää, että asiasta kysytään. Kuulemma ajoitus saattaa olla väärä tai sitten kysymystä vain esitetään liian usein. Emme keksineet tähän yhtä selkeää toimintatapaa, mutta vakuutuimme siitä, että kysyminen kannattaa, vaikka mitään varsinaista dialogia ei syntyisikään.  

Kokemuksemme mukaan myös täysi-ikäiset nuoret hyötyvät vanhempien tuesta, vaikka he eivät sitä usein suoraan sanokaan. Osalle nuorista täysi-ikäisyyden vastuut voivat olla isokin taakka. Nuoret nostavat toistuvasti esiin vanhempien tuen, kannustuksen ja avun merkityksen. Nuoret tarvitsevat monesti konkreettista tukea esimerkiksi opintojen suorittamisessa sekä opiskelun ja vapaa-ajan tasapainottamisessa. Myös positiivista palautetta ja kannustusta tarvitaan. Moni nuori kaipaa vahvistusta asioille, missä on hyvä ja sama pätee myös meihin aikuisiin. Monen nuoren huolena on kuitenkin se, että vanhemmat eivät osaa auttaa tehtävissä tai opinnoissa ylipäänsä. Tukea arvostetaan, sitä kaivataan ja sen puutteesta kärsitään.  

Erityisesti näinä aikoina meidän vanhempien ja muiden nuorten kanssa toimivien aikuisten on syytä pysyä lähellä nuoriamme. Ei tyydytä aina siihen “ihan ok” -vastaukseen vaan yritetään päästä hieman pintaa syvemmälle.

Erityisesti näinä aikoina meidän vanhempien ja muiden nuorten kanssa toimivien aikuisten on syytä pysyä lähellä nuoriamme. Ei tyydytä aina siihen “ihan ok” -vastaukseen vaan yritetään päästä hieman pintaa syvemmälle. Tämä vaatii sitä kuuluisaa aikaa ja tilannetajua. Nyt jos koskaan on tärkeää, että meiltä löytyy aikaa ja olemme luottamuksen arvoisia, jotta nuorillakin on mahdollisuus puhua ja kertoa meille arjen asioista. 

Ei se kukko käskien laula”, vai miten se sanonta nyt meneekään. Kaikessa yksinkertaisessa kauneudessaan meidän vanhempien pitäisi vain tietää, että milloin ja kuinka usein olisi suotavaa kysyä nuorelta ”mitä sulle kuuluu?” Ei ole mitenkään helppoa navigoida nuorten ajatusmaailmassa ja välillä jopa nuoralla tanssiminen tuntuu helpommalta. Nuorten viesti meille vanhemmille on kuitenkin selkeä: Kysy ja osoita, että välität. Turhilta tuntuvat kyselyt ovat siis nuorelle merkki myös siitä, että asioista on luvallista puhua ja niihin voi palata hänelle parempana ajankohtana. Erityisesti ikävistä asioista puhuminen on meille aikuisillekin hankalaa ja moni meistä voi tarvita aikaa ajatustyölle omassa rauhassa, ennen kuin asioista voi lähteä keskustelemaan toisten kanssa. Kun nuorella on oikea hetki, kannattaa hyödyntää nuoren avaama ovi hänen arkeensa ja kuulumisiinsa. On unohdettava omat asiat ja laitettava mahdollisesti omassa kädessä oleva puhelin pois. Silloin on mahdollisuus saada myös huomattavasti parempi käsitys siitä, mitä ”ihan ok” kulloinkin tarkoittaa. Aina löytyy myös niitä asioita, joista voi antaa kiitosta ja kehuja.   

Jaksetaan olla nuorten lähellä, vaikka toisinaan tuntuu siltä, että he yrittävät työntää meitä käytöksellään pois! 


Nuoren itsenäistyminen ei tarkoita sitä, että tulisi pärjätä yksin

Chillisti mukana! – hankkeessa kehitetään vanhempien ja oppilaitosten yhteistyötä toisella asteella. Keskeistä on nuorten hyvinvointi ja sen tukeminen.

Chillisti mukana! -hankkeen asiantuntijoiden kirjoittamassa blogisarjassa seuraavan kirjoituksen aiheena: Pers edellä puuhun vai yhdessä eteenpäin? Miksi kotien kanssa tehtävä yhteistyö on tärkeää?

Pysythän kuulolla!

Jaa artikkeli

Lue myös nämä

Blogi Vanhempainliitto
23.3.2020

Kodin ja koulun yhteistyötä uudessa tilanteessa

Etäopetus on suuri ponnistus ja vuorovaikutusharjoitus sekä opettajalle että oppilaalle. Kodin ja koulun yhteistyöhön on parhaillaan kehittymässä jotakin uutta, kun vuorovaikutus rakentuu vain etäyhteyksien kautta. Tehdään siitä yhdessä mahdollisimman hyvää. Olemme kaikille uudessa tilanteessa, jossa taistelemme terveyden puolesta ja tasapainottelemme tavoitteellisen oppimisen ja yhdestä arkipäivästä selviytymisen välillä. 

Kirjoittaja Eeva Teuho
Blogi Hyvinvointi
6.11.2018

Vain syöty ruoka lataa akut ja auttaa jaksamaan

Blogisarjamme: Kouluruokailu 70 vuotta. ”Tulevaisuuden kouluruokailussa asiakaslähtöisyys korostuu ja tuotantokeskisyys saa luvan väistyä”, kirjoittaa blogivieraamme, tuotekehittäjä Eeva Teuho Tampereen Voimiasta.