Nettimummola Muruset tuo sukupolvet yhteen
Johannes Keskinen
Kirjoittaja toimii Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina.
Muruset on lasten ja nuorten oma nettimummola, jossa koulutuksen saaneet verkkoisovanhemmat kohtaavat lapsia ja nuoria Muruset.fi -sivustolla. Se on vapaaehtoistoiminnan muoto, joka tuo sukupolvet yhteen verkossa.
Keskustelut käydään joko kahdenkeskisessä Muruset-chatissa tai yhdessä muiden nuorten ja netti-isovanhempien kanssa Murusten omassa ryhmächatissa. Muruset vierailevat myös Habbo Hotellin Nettimummola -huoneessa.
Netti-isovanhemmat kuuntelevat mielellään lasten kuulumisia vailla kiirettä.
Nettimummola on auki arki-iltapäivisin. Se on paikka, jonne lapset ja nuoret voivat tulla koulun jälkeen viettämään aikaa ja juttelemaan. Netti-isovanhemmat kuuntelevat mielellään lasten kuulumisia vailla kiirettä. Chattiin ei tarvitse tulla huoli edellä – sinne voi tulla juttelemaan vaikka koulunkäynnistä, kaverisuhteista tai harrastuksista. Huolet ja murheet ovat myös sallittuja puheenaiheita, mutta nettimummolaan tulevalla lapsella tai nuorella ei tarvitse olla ongelmaa tullakseen kohdatuksi ja kuulluksi.
Muruset on Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n koordinoimaa toimintaa ja sitä rahoittaa avustuskeskus STEA. Muruset ovat luotettavia ja turvallisia aikuisia, joiden taustat on tarkistettu ennen vapaaehtoistyöstä sopimisesta.
#Mediataitoviikko #Mediakasvatus
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Maailman paras ope, vanhempi tai isovanhempi – mahdollista vai mahdotonta?
Ihmisenkokoisessa koulussa, pienessä lähikoulussa opettajan on mahdollista tuntea kaikki oppilaansa nimeltä ja kysyä heidän kuulumisiaan välitunnilla.
Osallisuus on lapsen kokoinen hetki
Muutama vuosi sitten olin aloittelemassa oppilaiden kehityskeskusteluja luokassani. Oppilaani Olli (nimi muutettu) pyysi, että saisi jättää keskustelun väliin. Tuo puheen täyttämä puolituntinen ja puuduttava paikallaan istuminen ei houkutellut häntä. Kun en muutakaan keksinyt, nappasin mukaan toiminnanohjauskortit, joissa on kuvia oppiaineista ja koulupäivän tapahtumista. Piirsin paperille hymyilevän, tavallisen ja surullisen naaman ja pyysin Ollia kertomaan korttien ja naamojen avulla ajatuksiaan koulunkäynnistään. Keskustelu eteni yllättävällä tavalla.