Sivusta seuraaminen ei kuulu vahvuuksiini

Elina Johansson
Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton johtokunnan jäsen

Luulin jo jotenkin tottuneeni tähän. Silti kerta toisensa jälkeen voin vain todeta iloisena, että olen aina yhtä vaikuttunut ja voimaantunut. Astuessani huoneeseen puheensorina ja latautunut positiivinen energia ottavat minut valtaansa, kun kohtaan huoneen täydeltä asiastaan innostuneita, hyväntuulisia, hehkuvia, tiedonjanoisia ja erittäin päteviä ihmisiä. Oli jälleen aika istahtaa alas Suomen Vanhempainliiton johtokunnan kanssa.

Suomen Vanhempainliitto valitsi itselleen marraskuussa uuden johtokunnan. Erovuorossa olevien tilalle valittiin uudet edustajat ja 12.1.–12.1.2020 oli uuden johtokunnan järjestäytymispäivät. Mielestäni tämä on hieno tapa aloittaa vuosi ja miettiä, mitä kuluvan vuoden aikana on tarkoitus tehdä toiminnan eteenpäin viemiseksi.

Tunnelma oli taas alusta alkaen välitön ja kasvokkain oli helppo tutustua uusiin, sekä halata tuttuja. Oli ilo huomata, että johtokunnan jäseniksi saatiin niin täysin uusia jäseniä, kuin paluumuuttajiakin, eli henkilöitä, jotka olivat olleet jonkin aikaa pois Vanhempainliiton johtokunnan toiminnasta.

Vanhempaintoiminnassa ja siinä vaikuttamisessa selkeästi on jotain, mikä vetoaa ihmisiin ja saa heidät palaamaan takaisin tähän tärkeään työhön. Lauantaina mukana oli myös Vanhempainliiton henkilökunta antamassa arvokasta tietoa meneillään olevista projekteista ja toimiston kuulumisista. Heistäkin huomaa, miten työ innostaa ja saa aikaan puhetulvan, sekä innon kehittää uutta.

Mukaan oman osaamisen ja kiinnostuksen mukaan

Johtokunnan jäsenillä on jokaisella omat erityisosaamisensa ja kiinnostuksen kohteensa, mikä tekee yhteistyöstä mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Mukana on vanhempia ympäri Suomea ja lasten iät vaihtelevat päiväkoti-ikäisistä aikuisiin. Selkeästi kuitenkin huomaa, ettei enää olla leipomassa mokkapaloja oman koulun myyjäisiin – tosin monet meistäkin osaavat reseptin vaikka unissaan.

Ketään ei väsytä, vaikka käydään läpi strategiaa ja budjetista kysellään toiminnanjohtajalta tarkentavia kysymyksiä. Ilo rahoituksen varmistumisesta koskettaa kaikkia ja spontaanit huudahdukset siivittävät kokousta harkittujen puheenvuorojen lomassa. Usein huomaan vieressä istuvan kommentoivan läpi käytävää asiaa juuri samoin, kuin itse olin asiaa miettinyt, enkä voi olla leikkimättä mielikuvalla, että toinen luki ajatukseni. Toisinaan taas saan paljon uutta pohdittavaa, kun huomaan vierustoverin lähestyvän asiaa täysin eri näkökulmasta.

Toiminnan monipuolisuudesta kertoo myös se, että johtokunnan jäsenet saivat valita oman osaamisensa ja kiinnostuksen mukaan eri työryhmiä, joihin osallistua. Valittavana oli toimikunnat kestävälle kehitykselle, sisäilma-asioille, Suomen mallille, kuntakohtaisen yhdistyksen rahoitukseen ja palkattuun henkilöstöön liittyen. Näiden lisäksi perustettiin vaalitoimikunta, sääntötoimikunta ja Facebook -toimikunta tiedon välittämiseksi kuntakohtaisille yhdistyksille.

Yhdeksi vuoden 2020 teemaksi on valittu Suomen Vanhempainliiton 112-vuotisen toiminnan kunniaksi Turvallisuus ja osa johtokunnan jäsenistä ilmoittautui heti vapaaehtoisiksi 112-agenteiksi. Kaikkiin toimikuntiin oli useita jäseniä ja toimikunnista kuullaan varmasti lisää vuoden aikana.

Sivusta seuraaminen ei ehkä kuulu vahvuuksiin, mietin kotiin ajaessani. Onneksi johtokunta on kohtalotovereita täynnä.

Jotenkin sitä taas ihan huomaamatta innostus levisi ja oikeastaan vasta kokouksen päätyttyä huomasin ilmoittautuneeni aikakin kolmeen eri toimikuntaan mukaan. Sivusta seuraaminen ei ehkä kuulu vahvuuksiini, mietin kotiin ajaessani. Onneksi johtokunta on kohtalotovereita täynnä.

Miksi vanhempaintoiminta kiinnostaa?

Vanhempaintoiminta koulun tai päiväkodin vanhempainyhdistyksissä, alueyhdistyksissä ja kansallisella tasolla herättää ihmisissä monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Osa on innolla mukana kaikessa, jotkut haluavat seurata asioita turvallisen välimatkan päästä ja jotkut eivät taas koe asiaa lainkaan omakseen. Itse kuulun ensimmäiseen kategoriaan ja joudun välillä hieman hillitsemään itseäni; aika ja resurssit eivät riitä kaikkien niiden ideoiden toteuttamiseen, joita päässäni pyörii. Välillä on myös tehtävä valintoja, jotta voin oikeasti keskittyä ja panostaa jonkun asian kehittämiseen.

Lasten ja nuorten on saatava kehittyä ja kasvaa niin hyvissä olosuhteissa, kuin vain on mahdollista. Tämä ei toteudu ilman aktiivisia ihmisiä, hyvää yhteishenkeä ja rakentavaa keskustelua kodin ja koulun tai päiväkodin välillä.

Kaikki toimintani kuitenkin lähtee siitä ajatuksesta, että lasten ja nuorten on saatava kehittyä ja kasvaa niin hyvissä olosuhteissa, kuin vain on mahdollista. Mielestäni tämä ei toteudu ilman aktiivisia ihmisiä, hyvää yhteishenkeä ja rakentavaa keskustelua kodin ja koulun tai päiväkodin välillä. Tämä voima ajaa ihmisiä niin opiskeluun, kuin harrastuksiinkin liittyvissä kysymyksissä ja usein huomaan samojen ihmisten olevan mukana monessa eri toiminnassa. Jokaiselle on kuitenkin suotava oma tapa osallistua – tai olla osallistumatta.

Elämäntilanne, työt, perheen koko tai harrastukset voivat jo sellaisenaan kuormittaa niin paljon, että aikaa muulle toiminnalle ei jää. Silloin voi olla helpotus seurata vierestä, kun (se kuuluisa) joku muu hoitaa asioita niin, että toiminta hyödyttää kaikkien lapsia. Toiminta lasten hyväksi on kuitenkin antoisaa. Sen lisäksi, että lapsille ja nuorille mahdollistetaan hyvä oppimispolku ja ehkä jotain extraa kouluarkeen, aikuisetkin tutustuvat toisiinsa ja alueeseensa. Haastan jokaisen tutustumaan vanhempainyhdistystoimintaan edes kerran!

Mitä viikonlopusta jäi käteen

Viikonloppu antoi jälleen kerran energiaa ja vauhtia tekemiseen. Muilta johtokunnan jäseniltä sai vertaistukea, uusia ideoita ja näkökulmia, hienoja oivalluksia ja toivottavasti itsekin pystyin innostamaan ja tukemaan muita. Voin täysin samaistua erään johtokunnan jäsenen ajatuksiin, joiden sanoma oli: Tähän porukkaan pääseminen oli kuin saapuminen kotiin. Nyt olen samankaltaisteni joukossa.