Yksikin yksinäinen on liikaa
Mari Hakala
Maija Kukkola
Kirjoittajat työskentelevät Kesälukioseura ry:ssä, Mari Hakala suunnittelijana ja Maija Kukkola toiminnanjohtajana.
Vanhempien barometrissä (2023) yhdeksi keskeiseksi vanhempien huolenaiheeksi nousi nuorten yksinäisyys. Erityisen huolissaan olivat lukiossa opiskelevien tyttöjen vanhemmat. Samoja tuloksia on tuotu esiin myös muissa tutkimuksissa. Kouluterveyskyselyn mukaan itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus, erityisesti tytöissä, on kasvanut (THL 2021). Nuorisotutkijat ovat huomanneet, että 15–19-vuotiaiden yhteydenpito kavereihin on laskenut merkittävästi (Nuorisobarometri 2022).
Nuorten hyvinvoinnin haasteet puhuttavat paljon, ja vaikka kuinka haluaisimme keskittyä tässä ajassa positiiviseen, on nuorten lisääntyvä yksinäisyys trendi, joka todella huolestuttaa. Emme ole tässä kehityskulussa suinkaan ainoita. Yksinäisyys on herättänyt huolta myös kansainvälisesti, eikä asia selity pelkällä pitkittyneellä pandemia-ajalla. Yhdysvalloissa jo joka toinen kärsii yksinäisyydestä, ja ylimmät terveysviranomaiset ovat nostaneet sen merkittäväksi terveyshaasteeksi. Tutkimusten mukaan yksinäisyyden vaikutus kuolleisuuteen on sama kuin jos polttaisi 15 tupakkaa päivässä. Britanniassa yksinäisyydestä johtuvia ongelmia ratkoo nykyään yksinäisyysministeri.
Suomalaislukioissa yksinäisyyden lisääntymisen lisäksi huolta herättävät nuorten eristäytyminen kotiin, sisäänpäin käpertyminen ja sosiaalisten tilanteiden pelot. Lukion arjessa tämä näkyy esimerkiksi esiintymis- ja ryhmätilanteiden karttamisena. Osa nuorista ei kykene niihin lainkaan. Jos vaihtoehtona tarjotaan aina itsenäistä suorittamista tai etäopiskelua, siihen on helppo tarttua.
Sosiaalinen media voi tarjota pakopaikan yksinäiselle, mutta samalla sen tarjoamat ”täydelliset” elämät voivat myös syventää riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteita.
Opettajien mukaan yksinäisiä nuoria on entistä vaikeampaa erottaa joukosta, sillä käytävillä kaikki tuijottavat pää kumarassa kännyköitään. Yksinäisyyden peittely on tyypillistä meille kaikille, sillä yksinäisyyteen liittyy häpeää siitä, ettei kelpaa sellaisena kuin on. Sosiaalinen media voi tarjota pakopaikan yksinäiselle, mutta samalla sen tarjoamat ”täydelliset” elämät voivat myös syventää riittämättömyyden ja ulkopuolisuuden tunteita.
Aina omalta tuntuvaa porukkaa ei löydy koulusta. Silloin vapaa-ajan merkitys sosiaalisten suhteiden muodostamisessa korostuu. Kokemuksemme mukaan kesälukio on ollut monelle yksinäiselle nuorelle merkityksellinen kokemus juuri uusien ystävyyssuhteiden ansiosta. Koska kesälukioihin osallistuu nuoria eri paikkakunnilta, ne tarjoavat mahdollisuuden aivan uuden vertaisryhmän löytämiseen. Parhaimmillaan sillä voi olla kantava voima vuosien päähän.
Moni nuori hakeutuu kesälukioon suoritusmerkinnän perässä, mutta mielestämme kesälukio-opettajan työssä keskeisintä ei silti ole vain oman aineen asiantuntijuus, vaan myös ryhmäytymisen ja nuorten kohtaamisen taidot. Kesälukiot eivät ole pelkkää puurtamista, vaan niiden arjessa tehdään, opitaan ja nauretaan yhdessä. Haluamme vaalia leirimuotoista toimintaa juuri siksi, että se tarjoaa arkiympäristöstä irrallisen paikan, jossa nuori voi tulla nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään ilman ennakko-oletuksia.
Maailmamme on viime vuosina enenevissä määrin rakentunut sille pohjalle, että elämästä voi selvitä ilman kasvokkaisia kontakteja. Samalla olemme kadottamassa jotain hyvin olennaista: yhteyden toisiimme. Tutkimusten mukaan juuri yhdessä vietetty aika muiden ihmisten kanssa nostaa onnellisuutta kaikista eniten.
Murra yksinpärjäämisen eetos. Yhteisöllisyys vahvistuu pienistä arkisista teoista.
Vaikka kynnys kasvokkaiseen kanssakäymiseen on selvästikin kohonnut, ei kaipuu aitoihin kohtaamisiin ja joukkoon kuulumiseen ole nähdäksemme kadonnut mihinkään. Siitä kertoo yksinäisyyden kokemus itsessään. Sen sijaan, että tarjoamme nuorille enenevissä määrin mahdollisuuksia elää elämäänsä sohvannurkassa, mitä jos sittenkin tukisimme ja rohkaisisimme heitä ottamaan askeleen epämukavuusalueelle?
Lopuksi vielä muutama vinkki, joita voimme kaikki soveltaa omassa arjessamme:
- Vaali aitoutta kohtaamisessa. Raota roolia – me kaikki mokaamme.
- Rohkaise nuorta ulos ja ihmisten ilmoille. Toimi itse esimerkkinä.
- Murra yksinpärjäämisen eetos. Yhteisöllisyys vahvistuu pienistä arkisista teoista.
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Vanhempaintoiminnalla turvaverkkoja lasten ja nuorten ympärille
Ukrainan tapahtumat järkyttävät meitä kaikkia ja ne tavoittavat median, somen, kavereiden ja aikuisten kautta myös nuoret ja lapset. Suurta osaa lapsista ja nuorista tilanne Ukrainassa askarruttaa ja pelottaa. Meidän aikuisten tulee yhdessä varmistaa, että kaikkien lasten arkiympäristö on turvallinen. Kodin ja kasvatusyhteisöjen yhteistyöllä ja yhteen hiileen puhaltamisella on tässä merkittävä rooli.
Digiarjen suosituksilla tukea vanhemmuuteen
Jo hyvin pienelle lapselle muodostuu kiinnostus ja halu digitaalisia sisältöjä kohtaan. Miten ja milloin sitä on tarpeen rajata? Lausahdus “Iskä, laita puhelin pois” kuuluu hyvin usein jo kaksivuotiaan suusta. Teini-ikäiset lapset puolestaan edellyttävät samojen pelisääntöjen noudattamista meiltä aikuisilta, kuin mitä heidän kanssaan on sovittu. Lapsi ja nuori tarvitsee vanhempien aitoa läsnäoloa ja samalla tukea ja positiivista ohjausta digiarjessaan. Tätä varten Oulun kaupunkiin laadittiin Digiarjen suositukset perheille.