Yksinkertaisilla keinoilla voi tukea lapsen kielenkehitystä

Riikka Mustonen

Kirjoittaja on puheterapeutti, joka tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa lasten ja vanhempien ruutuajan sekä vanhempien tarjoaman kielellisen tuen yhteyksistä lasten kielenkehitykseen.

Lapselle lukeminen on monessa perheessä tuttu tapa, joka onkin yksi tehokkaimmista keinoista tukea lapsen kielenkehitystä. Kotioloissa kielenkehitystä voi tukea myös kertomalla tarinoita omin sanoin sekä laulamalla lapselle.

Tutkimuksessamme selvitettiin lapselle kotona lukemisen, vapaiden tarinoiden kertomisen ja laulamisen yhteyttä 2,5–4-vuotiaiden lasten kielellisiin taitoihin. Tulosten mukaan mitä enemmän vanhemmat lukivat, kertoivat tarinoita tai lauloivat lapsilleen kotiympäristössä, sitä paremmat olivat lasten tuottava sanavarasto sekä kielellinen kokonaistaso. Miten mahtavaa, että nämä monessa lapsiperheessä tutut yksinkertaiset aktiviteetit ovat yksiä parhaista keinoista lapsen kielenkehityksen tukemisessa! Mikä sitten selittää tätä yhteyttä lukemisen, tarinoiden kertomisen ja laulamisen sekä kielellisten taitojen välillä?

Kielenkehitystä edistää se, kun lapsi kuulee monipuolista rikasta kieltä, joka on lapselle sopivalla tasolla ja lapselle suunnattua.

Lapsi oppii kieltä parhaiten tilanteissa, joissa esimerkiksi vanhemmalla ja lapsella on yhteinen huomion kohde ja kun vanhempi vastaa sensitiivisesti lapsen aloitteisiin. Lisäksi kielenkehitystä edistää se, kun lapsi kuulee monipuolista rikasta kieltä, joka on lapselle sopivalla tasolla ja lapselle suunnattua. Lapselle lukeminen, tarinoiden kertominen ja laulaminen ovat keinoja toteuttaa kaikkia näitä lapsen kieltä edesauttavia asioita. Esimerkiksi lapselle lukiessa vanhempi ja lapsi usein katselevat yhdessä kirjaa, joten he jakavat saman huomion kohteen. Kuvakirjaa lukiessa vanhemman on myös helppo vastata lapsen kysymyksiin ja aloitteisiin. Lisäksi kirjat sisältävät monipuolista kieltä ja sanastoa, jotka yhdessä kirjan kuvien kanssa auttavat esimerkiksi puheen ymmärtämisessä.

Tarinankertomistilanne ilman kirjaa tai tekstiä antaa puolestaan mahdollisuuden ottaa lapseen katsekontaktia, käyttää kuvaavia eleitä puheen tukena sekä elävöittää tarinaa äänenpainoilla. Nämä keinot voivat auttaa lasta keskittymään tarinan kuunteluun. Laulaminen puolestaan tempaa mukaan rytmillään ja melodiallaan, jotka voivat myös edistää sanojen oppimista. Usein lastenlauluissa toistetaan samoja sanoja useaan kertaan, mikä helpottaa oppimista.

Kielelliset taidot ovat pohjana myös luku- ja kirjoitustaidolle. Jo ennen kouluikää lapsi pikkuhiljaa alkaa kiinnittää huomiota kirjoitettuihin lauseisiin, sanoihin ja kirjaimiin. Kirjojen lukeminen lapselle antaa mahdollisuuden lapselle tutustua vähitellen kirjoitettuun kieleen. Usein lapset haluavatkin tietää, mitä jossakin kohdassa lukee. Toisaalta kun vanhempi kertoo lapselle tarinaa, lapsi näkee vanhemman suun ja huulten liikkeet, mikä puolestaan harjoittaa puheen havaitsemisen taitoja ja sitä kautta myös lapsen äänteellistä kehitystä ja äännetietoisuutta. Laulaminen, loruttelu ja riimittely ovat myös mainioita keinoja tukea lasten äännetietoisuutta, jolla tarkoitetaan muun muassa sitä, että lapsi tunnistaa sanasta äänteitä ja tavuja. Äännetietoisuuden harjoittelu tukee lukemisen valmiuksien kehittymistä.

Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että lapselle lukeminen, tarinoiden kertominen ja laulaminen tukevat leikki-ikäisten lasten kielenkehitystä monipuolisesti ja luovat pohjaa uuden oppimiselle kouluiässä.