Äiti on kirjoitettu sydämeen
Leena Herlevi-Valtonen
Kirjoittaja työskentelee Suomen Vanhempainliitossa viestinnän asiantuntijana.
Lanseerasimme Vanhempainliitossa tällä viikolla leikkimielisen tempauksen sosiaaliseen mediaan. Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi kannustamme aikuisia ja lapsia kirjoittamaan ÄITI mielikuvituksellisin keinoin; tavaroilla, hedelmillä, työkaluilla, keholla.. mitä ikinä kirjoittajat keksivätkin! Tempaukseen on osallistunut jo suuri joukko leikkimielistä väkeä #kirjoitaäiti -kuvilla. Äiti on kirjoitettu soittimilla, kengillä, kasveilla ja jopa korvatulehdusta potevan lapsen lääkepurkeilla. Ihania kuvia!
Vaikka kyse on hauskasta leikistä, tehtävä voi sisältää myös suuria tunteita. Suomenkielen kauneimmaksi taannoin äänestetty sana voi rakkauden ja hellyyden lisäksi merkitä jollekin pohjatonta ikävää, yksinäisyyttä ja kaipuuta, ristiriitaisia tunteita tai jopa pelkoa.
Menetin oman äitini 11-vuotiaana. Menetyksestä selvittyäni olen kantanut äiti-sanaa mukanani halki elämän. Se on tatuoitu sydämeeni. Muistoni äidistä ovat enimmäkseen hataria mielikuvia, mutta paikoin myös vahvaa lämmön tunnetta, ikään kuin hän olisi kulkenut rinnallani kaikki nämä vuodet.
Minusta on surullista, että joissakin päiväkodeissa ja kouluissa on päätetty välttää äitienpäivän viettoa, ja tilalle on tuotu esimerkiksi läheisen päivä. Jos olisin lapsi, tällainen järjestely hämmentäisi minua. Fyysisesti poissa oleva ja näkymätön äitini ei ole koskaan ollut olematon, vaan osa minua. Se että minä olen äiditön, ei saa tehdä kaikista muistakin äidittömiä.
Askartelin oman #kirjoitaäiti kuvani kotipihallani iltapäivän viileässä auringossa. Lapsuudesta muistan, kuinka keräsimme äidin kanssa 70-luvulla männynkäpyjä pallogrillin polttoaineeksi. Kävyillä kirjoittaessani tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että minulla on kerran ollut äiti, ja sain hänet tuntea, vaikkakin lyhyen aikaa. Minulla on myös ollut ihana isoäiti. Lisäksi elämäni varrelle on osunut monta äidillistä ihmistä, joilta olen saanut iloa, lohtua ja turvaa. Ystävieni joukossa on paljon äitejä, joista kaikista olen kovin ylpeä. Ja mikä parasta, saan itse olla äiti kahdelle lapselle ja vähän varaäitikin muutamalle. Sen suurempaa lahjaa en voisi elämältä toivoa.
Mielikuvituksellisen ja omannäköisen #kirjoitaäiti kuvan voi siis tehdä vaikka itselleen. Hyvää äitienpäivää!
Tutustu ja osallistu #kirjoitaäiti -tempaukseemme
Jaa artikkeli
Lue myös nämä
Reflektion keitaalla, dialogin äärellä, mentorin huomassa
Suomen Vanhempainliiton aluetoiminnan aktiivit ympäri Suomen kokoontuivat kesäpäiville Tuusulan Krapihoviin elokuun lopussa. Kuten aina, päivistä sai enemmän kuin aluksi ymmärsikään, kiittää Sanna Valtonen blogikirjoituksessaan, jossa hän avaa ajatuksiaan mm. inkluusiosta, dialogista, mentoroinnista ja yhteistyöstä.
Olisinhan minä auttanut, jos olisin tiennyt
Kuulemme usein työssä ja omassa arjessamme, että nuoret eivät kerro ongelmistaan, vaikka heitä kannustaisi siihen. Jotta pystymme kertomaan hankalista ja aroista asioista, tarvitsemme luotettavia ihmisiä, jotka eivät tuomitse meitä vaan hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme. Luottamus on kuitenkin huomattavasti monimutkaisemmin rakentuva tila kuin mikään yksittäinen lause. Luottamuksen syntyminen vaatii aikaa tutustua ja ennen kaikkea tahtoa rakentaa luottamusta ja toimia sen arvoisesti.