MartinRengas – yhteisöllistä toimintaa Martinniemessä

Sirkku Pennanen

Kirjoittaja on toiminut Martinniemen koulun rehtorin virassa tammikuusta 2009 vuoden 2021 tammikuuhun, sitä ennen Takkurannan koulun rehtorina ja luokanopettajana sekä MartinRenkaan puheenjohtaja koko sen olemassaoloajan. Sirkku Pennanen jää eläkkeelle 1.2.2021

Tullessani Martinniemeen rehtoriksi tammikuussa 2009, havaittiin koulun ja päiväkodin alueilla toistuvasti ilkivaltaa. Alueet olivat ainoat nuorison kokoontumispaikat kunnan lopetettua nuorisoillat työväentalolla ja Haukiputaan kunnan nuorisotilojen sijaitessa useiden kilometrien päässä kirkonkylällä.

Rehtorina olin oppinut, että vanhemmat ovat tärkein yhteistyökumppani koululle, ihan kaikissa asioissa.

Nuoret toivoivat nuorisolle tekemistä ja tiloja. Rehtorina olin oppinut, että vanhemmat ovat tärkein yhteistyökumppani koululle, ihan kaikissa asioissa. Kutsuin siis koolle vasta perustetun koti-koulutoimikunnan pohtimaan yhdessä, mitä asialle voitaisiin tehdä. Meillä kaikilla oli vahva huoli lasten ja nuorten syrjäytymisen uhasta. MartinRenkaan ytimessä ovat vanhempaintoimijat ja minä rehtorina, mutta totesimme, että tarvitsimme lisää yhteistyökumppaneita!

Kutsuimme mukaan lähialueen toimijoita, joiden arvelimme voivan vaikuttaa asioiden parantamiseen kanssamme. Perustimme yhteistyöryhmän nimeltä MartinRengas. Mukana on ollut edustajia mm. koti-koulutoimikunnasta, koululta, päiväkodista, kyläyhdistyksistä, nuorisotoimesta, liikuntatoimesta, seurakunnasta, kirjastotoimesta, päiväkeskus Tsempistä, Suomen Vanhempainliitosta, Martoista ja muista järjestöistä. Meitä yhdisti huoli nuorista sekä halu toimia asioiden parantamiseksi. Suuri osa yhteistyökumppaneista pääsi mukaan ilta-ajalla, mutta osa saatiin rehtorin kutsumana mukaan virka-ajallakin MartinRenkaan asiantuntijaryhmään: mukaan tuli edustajia mm. hyvinvointipalveluista, järjestöistä ja kirjastotoimesta.

Meitä yhdisti huoli nuorista sekä halu toimia asioiden parantamiseksi.

MartinRenkaan toiminta-ajatuksena on järjestää yhteisöllisesti mielekästä toimintaa alueellemme ”vauvasta vaariin” hyvinvoinnin tukemiseksi, turvallisuuden tunteen ja viihtyisyyden lisäämiseksi, toinen toisemme kanssa tutuiksi tulemiseksi, alueen lapsista ja nuorista yhdessä huolehtimiseksi, kynnyksen madaltamiseksi vanhempien tulla mukaan koulun arkeen, alueen yrittäjien mukaan kutsumiseksi kaikkeen tähän muodostamalla opetussuunnitelman mukainen yrittäjyyspolku koulumme oppilaille joka luokka-asteelle. Lisäksi näimme tarpeelliseksi lisätä alueen uusien perheiden ja kaikkien koululaisten tietämystä alueemme upeasta ja mielenkiintoisesta historiasta, kulttuurista sekä luonnosta alueen arvostuksen lisäämiseksi.

Seurakunta, nuorisotoimi ja koti-koulutoimikunta alkoivat järjestää koululla nuorisoiltoja, joita varten olin varannut tiistai-illat kokonaan omaan käyttöömme. Kyläyhdistys alkoi järjestää vuosittain oppilaillemme kulttuurikilpailua, jossa oli aina vaihtuva taiteen laji ja teemana oman alueemme historia, kulttuuri tai luonto. Kyläyhdistys kutsui alueemme kulttuurivaikuttajia jakamaan palkintoja. Lisäksi martinniemeläisen taiteilijan Jukka Takalon kanssa tehtiin yhteistyösopimus; hän pyöräili keväisin alueemme kulttuurikohteissa viidesluokkalaistemme kanssa ja lopuksi lapset pääsivät Ukkolanrantaan nuotiolle laulamaan Jukan säveltämän kappaleen Martinniemi. Koulumme opettajan, Marja-Liisa Härmän, aiemmin ideoima Amazing Martinniemi -pyöräily sai yhä useammin uusilta alueemme vanhemmilta kiitollisia osallistujia. Halu oppia tuntemaan Martinniemeä kasvoi.

Yrittäjyyspolku muodostui opettaja Arja Keskitalon johdolla. Jokaiselle 1–6 luokalle saatiin alueelta yrittäjäkummi, jonka luona vierailtiin tai yrittäjä tuli koululle. Jokainen oppilas sai tutustua 1–6 luokkien aikana kuuteen alueemme yrittäjään.

Koulun kynnystä madallettiin opettaja Mervi Myllymäen kehittämällä Kodin apukädet -idealla, jossa vahvistettiin vanhempien mukaan tuloa koulun arkeen. Joka toinen viikko neljästä viiteen huoltajaa tuli oppitunneille auttamaan, jututtamaan lapsia välitunneille ja ruokatestaajiksi koululounaalle. Huoltajat antoivat rehtorille kokemuksistaan palautetta ja kehittämisideoita. Joka toisella viikolla vuorossa olivat koulumummot ja -papat sekä kuudesluokkalaiset vapaaehtoiset mentorit pienimpien ikäluokkia auttamassa. Näillä keinoilla saimme paljon arvokasta apua lasten nähdyksi ja kuulluksi tulemisen parantamiseen ja saatoimme luoda koulustamme eri ikäluokkien rikkaan kohtaamispaikan.

Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen haasteeseen vastasivat myös tutkijaopettajamme Anu Uusikylän, Vanhempainliiton EPeLI-hankkeen ja Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin yhteistyönä kehitellyt KESY-kortit. Niiden avulla lapsi tulee aidosti kuulluksi arviointi- ja kehityskeskusteluissa, pystyy ilmaisemaan vahvuuksiaan ja kertomaan aikuisille vaikeistakin asioista.

MartinRenkaan verkostosta kutsuttiin yhteistyökumppaneita mukaan myös koulun yhteisöllisiin oppilashuoltokokouksiin, jossa nostimme esille eri ikäluokista lähteviä tarpeita ja joihin pystyimme yhdessä suunnitellen vastaamaan. Näistä virisi mm. NMKY:n Camera obscura-hyvinvointirata oppilaillemme kiusaamisen ehkäisemiseksi ja hyvinvoinnin tukemiseksi, kiusaamisen vastainen tapahtuma, peli- ja someilta oppilaille ja vanhemmille, graffiti-ilta ja Yökyöpeli-tapahtuma. Tuimme myös vanhempien jaksamista ja lastensa tukemista sekä yhdenvertaisuuden toteutumista järjestämällä huoltajille iltoja, kuten Epelien äidit-vertaisryhmä, Elävä kirjasto ja neurokirjon kokemusasiantuntijailtoja. Samoista aiheista tarjottiin koulutusta myös opetushenkilökunnalle.

Olemme lisänneet myös paljon oppilashuollollista hyvinvointia tukevaa toimintaa, kuten Tunne- ja seikkailukasvatuksen kerhon, Saattaen seiskalle -kerhon sekä Minäkerhoja tytöille. Vanhempainliiton EPeLI-hankkeen merkitys kaikkiin näihin on ollut oleellinen ja tärkeä.

Järjestimme myös pieniä ja suuria, yhteisöllisiä tapahtumia kuten Isät, papat ja lapset ÄKSÖN-ilta, äitien ja mummojen hemmotteluiltoja, eläkeläisten boccia-iltoja sekä suurtapahtumia, jotka kokosivat kaikki ikäluokat, kuten Martinmarkkinat. Tapahtumille oli tilausta. Alueemme asukkaat tulivat mukaan suurin joukoin. Järjestäjätahoja oli kymmeniä.

Eräässä MartinRenkaan kokouksessa poimimme esiin OULU-strategiasta vision: tulevaisuudessa pitäisi järjestää poikkihallintokunnittain kolmas sektori mukaan kutsuen yhteisöllisesti alueen ihmisten kanssa sellaista toimintaa, mitä alueella tarvitaan turvallisuuden ja viihtyisyyden lisäämiseksi, ennalta ehkäisemään pahoinvointia ja ottamalla yhteiskunnan varoin rakennetut koulujen tilat käyttöön myös iltaisin. Huomasimme: tätähän olemme juuri toteuttaneet!

Totesimme että hyviä tukitoimia oli paljonkin, mutta tieto toinen toisensa toimista ei saavuttanut kaikkia.

Yhteistyökumppaniemme kanssa ryhdyimme kartoittamaan kunkin toimia alueellamme. Totesimme että hyviä tukitoimia oli paljonkin, mutta tieto toinen toisensa toimista ei saavuttanut kaikkia. Mietimme kanavaa saada kaikki yhteiseen valikkoon, josta klikkaamalla eri elämänvaiheessa olevat perheet löytäisivät palveluja, apua. Tässä vaiheessa Oulun kaupunki alkoi perustaa palvelukeskittymiä, jotka jatkoivat tällaista kartoitustyötä ansiokkaasti. Johtoportaassakin nähtiin MartinRenkaan mallin hyvä toiminta. Malli on ollut innoittajana saman kaltaisiin ja varioituihin toimintoihin, aina kullekin alueelle sopivimmalla tavalla ympäri Oulua.

Jättäessäni MartinRenkaan puheenjohtajuuden ja siirtyessäni eläkkeelle ihan hämmästyttää, miten kaikki lähti näin voimakkaasti käyntiin. Se varmasti johtui todellisesta tarpeesta. Lisäksi Martinniemessä yhteisöllisyydellä ja vapaaehtoistoiminnalla on vahvat juuret. Merkityksellistä oli myös toimijoiden innostus yhteistyöhön. Jokaisella kokouskerralla tuli mukaan uusia toimijoita. Innostus synnytti uutta innostusta! Kuten eräs yhteistyökumppanimme kokouksen lopussa sanoi: MartinRenkaan kokouksesta lähtee aina voimaantuneena pois.

Kiitän lämpimästi kaikkia yhteistyötahoja. Olemme saaneet paljon hyvää aikaan yhdessä. Toiminta jatkukoon!