Pelikasvatus on yhteinen tavoite

Aino Harvola

Kirjoittaja on EHYT ry:n pelikasvatuksen asiantuntija. Kuva: Jari Hokkanen


Suomalaiset ovat luonteeltaan pelikansaa. Kiinnostus aiheeseen näkyy erityisesti lapsissa ja nuorissa, jotka ovat koko väestön aktiivisimpia pelaajia. Keskimäärin 10–19-vuotiaat pelaavat 17 tuntia viikossa, vain murto-osa samasta ikäryhmästä ei pelaa lainkaan. Pelaaminen onkin nykynuorten yleisin harrastus heti liikuntaharrastusten jälkeen.

Pelaaminen saapuu lapsen elämään yleisimmin alle 5-vuotiaana, mutta selkeimmin se alkaa näkyä esiopetus- ja kouluiässä, jolloin pelaaminen muuttuu älypuhelinten myötä itsenäisemmäksi. Kun pelilaitteena toimiva puhelin kulkee koko ajan mukana, pelaamisesta tulee äkkiä niin kodin kuin koulunkin asia. Tällöin säännöt pelaamiselle ja puhelimen käytölle ulottuvat kaikkiin lapsen elinpiireihin yhtä lailla ja niille onkin hyvä hahmottaa yhteiset linjat alusta asti.

Vaikka tyhjää aikaa on helppo täyttää pelaamalla, voi olla hyvä asettaa pelaamiselle omat aikaikkunansa ja paikkansa arjessa. Pelikasvatuksen perusteiden luominen varhain kantaa hedelmää pitkälle. Lapsen kasvaessa säännöt ja pelaaminen voivat muuttua, mutta pohja koulurauhan turvaamiselle ja tasapainoiselle arjelle on luotu.

Koulun lisäksi kodissa voidaan opetella luonteviin älylaitteettomiin paikkoihin, kuten makuuhuoneisiin ja yhteisiin ruokailuhetkiin. Myös aikuisen on hyvä sitoutua samoihin sääntöihin lasten kanssa ja opettaa esimerkillään. On hyvä muistaa, että pelaamisen hallinta itsessään on pitkäjänteinen prosessi, jossa vaaditaan kärsivällisyyttä ja josta tullaan melkein väkisinkin lipsumaan. On silti tärkeää, että johdonmukaiset raamit toiminnalle on olemassa ja kaikki ovat niistä tietoisia, ja että pelaamiselle on ennalta määritelty ja kunkin perheen arkeen sopiva paikkansa.

Turvallinen aikuinen takaa puitteet myös turvalliseen pelaamiseen.

Pelit ovat kouluissa myös osa laajaa kulttuurista kuvastoa, jonka käyttöön lapsi harjaantuu. Opetussuunnitelman mukainen mediakasvatus on myös kriittiseen pelilukutaitoon harjaantumista. Tätä tukee peleistä keskustelu kodeissa. Myös ikärajaltaan vapaat pelit voivat luoda mielikuvia ja ajatuksia, joiden rinnalle tarvitaan keskustelua vanhemman kanssa. Ikärajasoveliaita pelejä on mahdollista löytää esimerkiksi sovelluskauppojen ja pelikonsolien ikärajasuodattimia käyttämällä. Helppo tapa tutustua lapsen esille tuomiin peleihin on katsoa niiden sisältöjä esitteleviä pelivideoita. Ikärajaa ylittävien pelien sallimista kannattaa tarkkaan harkita, sillä koulussa ei ikärajoista voida joustaa.

Kun pelikasvatusta toteutetaan, tärkeää on puhua myös käyttäytymisen teemoista. Pelisääntöihin voidaan sisällyttää edellytys käyttäytymisestä, joka ei häiritse muita. Koulussa havaittu kiusaaminen vuotaa usein myös online-ympäristöihin, joissa lapset aikaansa viettävät. Koulun piha voi muuttua anonyymien viidakoksi. Jos lapsi kohtaa epäasiallista käyttäytymistä itse, on tärkeää olla demonisoimatta peliä, jossa tilanne on ehkä tapahtunut. Lapsen mahdollisuutta keskustella häntä arvelluttavista aiheista tulee tukea kaikin puolin. Vanhempana on hyvä tutustua lapsen peleihin ainakin siltä osin, että tietää, kuinka ahdistavasta tilanteesta voi poistua ja kuinka toisen osapuolen voi saada raportoitua.

Niin kodin kuin koulunkin etu on keskustella pelaamisesta arkisesti. Tällöin on helpompi vastata ajatuksiin ja tilanteisiin, joita lapsi kohtaa pelatessaan. Pelikasvatuksen perusperiaatteet eivät edellytä valtavaa perehtyneisyyttä peleihin, vaan tukea, turvaa, kiinnostusta ja osallistumista pelaavan lapsen elämässä. Turvallinen aikuinen takaa puitteet myös turvalliseen pelaamiseen.


8.-14.11.2021 juhlimme kansallista Peliviikkoa. Peliviikko on pelikasvatuksen valtakunnallinen teemaviikko, jonka tavoitteena on rakentaa positiivista pelikulttuuria ja kannustaa yhteisiin pelihetkiin ja keskusteluihin. Teemaviikkoa koordinoi Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.

Peliviikolla järjestetään avoimia pelitapahtumia, joissa pelataan lautapelejä, roolipelejä, konsolipelejä ja tutustutaan pelikulttuuriin.

Jaa artikkeli

Lue myös nämä

Blogi Perusopetus Toinen aste Vanhempaintoimijoille
8.1.2021

Vanhempainyhdistystoiminta koronan jälkeen

Vapaaehtoistyö antaa minulle merkityksellisyyttä ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Yhdistystoiminnassa olen päässyt sukeltamaan pintaa syvemmälle opettajien ja koulun henkilökunnan arkeen. Olen sukupolvea, joka kunnioittaa opettajia ja ehkä vähän pelkäsikin heitä, joten kynnys ottaa yhteyttä oman lapsen opettajaa oli aluksi korkea. Nyt tiedän, että kynnys oli turha. Toivon, että vanhempainyhdistys poistaa ennakkoluuloja kodin ja koulun väliltä, myös näitä turhia kynnyksiä.

Blogi Vanhempainliitto
29.11.2019

Näkymätön sukupuoli – näkymätön ihminen?

Aslak Rantakokko Kirjoittaja on kolmen aikuisen lapsen isä ja yhdenvertaisuusasiantuntija Suomen Vanhempainliitossa. Luottamustehtäviä hänellä on Autismiliitossa ja Adhd-liitossa. ”Kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä vaikuttaa siihen, millaista politiikkaa Suomessa tehdään ja miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana.” Lainaus on otettu Näkymätön sukupuoli – ei-binäärisiä ihmisiä -teoksen esittelytekstistä. Vaikeita sanoja, ainakin meille 1960-, miksei jopa 1990-luvuilla syntyneille kasvattajille. Osalle […]