Miltä meidän opettaja näyttää?

Leena Herlevi-Valtonen
Kirjoittaja toimii Suomen Vanhempainliitossa viestinnän asiantuntijana


Meillä Vanhempainliitossa on tapana juhlistaa yhdessä lastemme saavutuksia ja elämän etappeja eri tavoin. Ovathan ne myös meille vanhemmille virstanpylväitä, joissa voimme parhaassa tapauksessa taputella itseämme selkään ja iloita, kun jälleen yksi askel kasvatustehtävässä on saavutettu. Tsemppaamme nivelvaiheissa, kun henkilöstön lapset ja lastenlapset siirtyvät päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Muistamme valmistuneita ja iloitsemme nuorillemme avautuneista opiskelu- ja työpaikoista.

Alkavan lukuvuoden aloitimme juhlistamalla etäkokouksessamme ekaluokkalaisia, joita on henkilöstömme perheissä tänä vuonna yhteensä kolme. Vaikka otanta on 60 000 ekaluokkalaisen joukosta olematon, teimme kiinnostavan huomion koulun aloitukseen liittyvän viestinnän kirjosta.

Yksi perheistä sai hyvissä ajoin kutsun vanhempainiltaan, jossa ekaluokkalaisten vanhemmat ja perheet saivat jo ennen koulun aloitusta tutustua läsnä ollen toisiinsa. Tapaamiset järjestettiin pienryhmissä. Turvaväleistä huolehdittiin ja vallitsevaan tautilanteeseen suhtauduttiin vakavasti. Kasvotusten tapaaminen koettiin kuitenkin tärkeäksi.

Toisen perheen koulussa vanhemmat itse olivat aktiivisia ja perustivat lasten luokkavanhempien kesken viestiryhmän, jossa on sovittu lasten tutustumistapaamisia ja jaettu kysymyksiä koulun aloituksesta. Koululta tuli kotiin videotervehdykset opettajilta sekä monipuoliset ohjeet koulun aloituksesta, mutta myös selkeä viesti: ’pyydämme että vanhemmat eivät tule koulun alueelle muuta kuin sovittuihin tapaamisiin’.

Kolmas perhe ei ollut saanut minkäänlaista viestiä koulusta. Koulun alkuun oli aikaa kaksi päivää. Vanhemmat ja tuleva ekaluokkalainen törmäsivät aivan sattumalta koulun henkilöstöä esittelevään valokuvaan ja saivat nähdä, miltä ekaluokkalaisen oma opettaja näyttää.

Avoin, perheet huomioiva viestintä on lapsen etu ja avain myös tulevien vuosien yhteistyölle kodin ja koulun välillä.

Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla yhteydessä koteihin, mutta juuri nyt siihen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Ensimmäinen koulupäivä ja harppaus kohti uutta alkua elämässä ei ole jännittävää vain lapselle. Se on koko perheelle merkittävä hetki, jota on odotettu pitkään. Yhtä jännittävää voi olla siirtyminen yläkouluun tai toiselle asteelle, etenkin normaalista poikkeavassa tilanteessa.

Vanhemmat ovat tärkeä osa kouluyhteisöä, eivät sivustakatsojia. Avoin, perheet huomioiva viestintä on lapsen etu ja avain myös tulevien vuosien yhteistyölle kodin ja koulun välillä. On inhimillistä ja ymmärrettävää, että vellovan koronakriisin varjossa voimavarat ovat kortilla. Yhteisöllisen kulttuurin luomiseen käytetty aika maksaa kuitenkin itsensä takaisin, kunhan reppu tästä aikanaan kevenee. Epävarmuutta on myös helpompi sietää, kun jaamme taakkaa yhdessä toinen toistamme tukien.

Aktiivisuutta ja ryhmähengen nostatusta toki toivotaan kaikilta osapuolilta. Siis koululaisten vanhemmat: rohkeasti mukaan tukemaan kouluarkea, kannustamaan lapsia ja nuoria ja rakentamaan ”meidän koulua”!

Tule mukaan vanhempaintoimintaan!