Miten käytän TOIVO-materiaaleja?
Tällä sivulla annetaan esimerkkejä TOIVO-toimintamallin käytöstä ja vinkkejä vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa. Ennen tämän sivun lukemista kannattaa tutustua TOIVO-toimintamalliin TOIVON etusivulla.
Toivon käyttöohjeet
TOIVO tuo visuaalisuutta ja toiminnallisuutta keskustelutilanteeseen. Materiaalia sovelletaan tilanteen ja tarpeen mukaan. Ohjaaja käyttää TOIVOA oman ammattinsa ja osaamisensa puitteissa.
TOIVO sisältää sanakortteja ja kuvallisia keskustelupohjia kolmeen erityyppiseen keskusteluun. Keskustelun aihepiiri käsitellään ensin juttelemalla ja sijoittamalla kortteja kartoituspohjalle (A-osa). Sen jälkeen suunnitellaan asiakkaalle mielekäs tavoite tavoitepohjalle (B-osa). TOIVOSSA on myös opiskeluhuollon, terapiatyön ja kuntoutuksen ammattilaisille tarkoitettu jatkokeskustelut-osio (C-osa).
- OSA A: Kartoituskeskustelu: Asiakas sijoittelee sanakortteja kartoituspohjalle. Hänen elämänsä kuormitustekijät ja tuen tarpeet yhtä lailla kuin voimavarat ja vahvuudet tulevat kerrotuiksi kuvin ja sanoin.
- OSA B: Tavoitekeskustelu: Hahmotellaan tavoitepohjalle tavoitteita ja konkreettisia toimia asiakkaan hyvinvoinnin edistämiseksi.
- OSA C: Jatkokeskustelu: Aikaisemmissa keskusteluissa esiin noussutta yksittäistä asiaa jäsennetään tarkemmin opiskeluhuollossa.
Jokainen osa sisältää tehtäviä kuvapohjineen. Kunkin tehtävän yhteydestä löydät tarkat ohjeet ja tehtävän toteuttamiseen tarvittavan tulostettavan kuvapohjan.
Kuvapohjia käytetään tulostettavien sanakorttien kanssa, joita löytyy kahdeksasta eri teemasta. Linkit sanakorttivalikoimaan löydät TOIVO-työkalupakin etusivulta.
Voit halutessasi tulostaa kaikki kuvapohjat ja sanakortit yhdellä kertaa näistä pdf-tiedostoista:
Esimerkki TOIVON kartoitus- ja tavoitekeskustelun kulusta
1. Tapaamisen aloitus
Ohjaaja kehottaa asiakasta valitsemaan sopivan istumapaikan ja luo yhteyttä kysymällä päivän kuulumiset ja fiilikset. Tilanteesta pyritään luomaan turvallinen ja kiireetön. Ohjaaja kertoo tietosuojasta. Ohjaaja kysyy asiakkaalta hänelle sopivasta valaistuksesta ja äänimaailmasta. Toiselle sopii himmeä valaistus ja hiljaisuus, toinen viihtyy kirkkaassa valossa ja pitää taustamusiikista. Alkuun voi ottaa myös hengitysharjoituksia tms. hetkeen ankkuroivia toimintoja, joita voi käyttää myös kotona. Hyviä harjoituksia löytyy esimerkiksi Oivamieli-sivustolta.
2. Materiaalien valinta
Ohjaaja ja asiakas valitsevat kuvapohjista ja sanakorttiryhmistä juuri tähän keskusteluun sopivat materiaalit. Jos kyseessä on asiakkaalle uusi toimintatapa, ohjaaja valitsee sanakortit ja kuvallisen tehtäväpohjan etukäteen tai ehdottaa kahta vaihtoehtoa. Selkeintä on aloittaa Hymiöt tai Elämäni puutarha -pohjalla. Kaikkia sanakortteja ei ole tarkoituksenmukaista käyttää yhdessä keskustelussa, vaan niistä tehdään etukäteiskarsintaa. Asiakkaan tilanne määrittää, millaiset sanakortit ja tehtäväpohja keskusteluun valitaan.
3. Kartoitus
Asiakas sijoittelee kortteja tehtäväpohjalle samalla kun jutellaan. Halutessaan hän voi jättää sanakortteja myös käyttämättä. Joissakin tehtävissä pohjalle voi kirjoittaa. Ohjaaja tukee kertomista kysymyksillä, joihin saa vinkkejä tehtäväsivulta. Pohjalle kehkeytyy kuvien ja sanojen kollaasi, josta poimitaan lopuksi asiakkaan mielestä 1–2 tärkeintä muutostoivetta. Kartoitukseen sopivia alustoja ovat A-osan tehtävät eli Hymiöt, Elämäni puutarha, Vastinparit, Voimareppu ja Vireysmittari.
4. Tavoitteenasettelu
Kartoituksen jälkeen valitaan tavoitteenasetteluun sopiva pohja B-osan tehtävistä. Se voi olla Tsemppitaulukko, Seuraava askel, Tukijoukot palapeli, Elämäni puutarhan puu tai Merimatka. Jos käytössä on Vireysmittari-pohja, siihen voi suoraan kirjoittaa tavoitteen. Asiankkaan kanssa pohditaan yhdessä, miten hän voisi edetä tavoitetta kohti. Keskitytään pieniin ja konkreettisiin askeliin. Keskustelun ydinkohdat sekä tavoitteet tallennetaan pohjalle kirjoittamalla.
Vinkki! Kaikkien, mutta erityisesti neuroepätyypillisen lapsen tai nuoren kanssa työskennellessä tavoitteen on hyvä olla mahdollisimman konkreettinen ja realistinen. Sellainen, johon asiakas voi vaikuttaa. Esimerkiksi raivokohtausten väheneminen on huono tavoite ja heikentää lapsen itsetuntoa, koska se jättää vastuun itsesäätelystä lapselle itselleen, mihin hän ei vielä kykene. Sen sijaan tavoite voisi pohjautua stressin ja aistikuormituksen vähentämiseen, kuten ”syön aamupalan, menen nukkumaan ajoissa tai kerron aikuiselle, kun huomaan harmistumisen merkit”.
5. Tapaamisen päättäminen
Ohjaaja kysyy lopuksi asiakkaan olotilasta ja toiveista jatkon suhteen. Mietitään, kenelle huomioita ja suunnitelmia voi jakaa. Viesti keskustelusta voi tallentua valokuvaan kollaasista ja tavoitepohjasta tai asiakkaan mukaan lähtevään pohjaan. Tehdään jotain konkreettista. Esimerkiksi etsitään nykyhetkeen ankkuroiva turvasana: ”Olen turvassa. Ei hätää. En ole yksin. Minä riitän.” Luodaan mielikuva turvapaikasta tai -ihmisestä. Kädessä voi pitää mielikuvaan tai lauseeseen ankkuroivaa esinettä, kuten avaimenperää, kiveä tai korua. Myös syvään huokaisu tai itsensä halaaminen ovat mukavia tapoja päättää tapaaminen.
6. Kartoitus- ja tavoitekeskustelu ja muut tukipalvelut
Peruskeskustelu riittää, kun esimerkiksi huoltaja juttelee lapsensa kanssa, tai kun opettaja, erityisopettaja tai opiskeluhuollon ammattilainen selvittää oppilaan tuen tarvetta ja voimavaroja. Vahvemman tuen tai jatkokeskustelun tarpeen ilmetessä kutsutaan mukaan asiantuntijaverkosto tai jokin muu tukipalvelu. Jos ohjaajan osaaminen ei ulotu keskustelussa havaittuihin huolenaiheisiin, asiakas tulee saatella tarpeellisen tuen piiriin.
Toivon jatkokeskustelut
Opiskeluhuollon, kuntoutuksen tai terapiatyön ammattilaiset voivat hyödyntää jatkokeskusteluissa C-osan materiaaleja. Osion materiaalit ovat kehittelyvaiheessa, joten muutosehdotuksia otetaan mielellään vastaan (sari.haapakangas@vanhempainliitto.fi).
Jatkokeskusteluissa keskitytään syvemmin kartoitus- ja tavoitekeskustelussa valikoituneeseen aiheeseen. Keskustelu etenee samaan tapaan kuin ensimmäisellä kerralla, mutta nyt katsotaan TOIVO-materiaalien kautta tarkemmin juuri tiettyyn asiaan liittyviä haasteita, voimavaroja, muutostoiveita ja tavoitteita.
Tässä vaiheessa keskustelun jäsentämisessä ja dokumentoinnissa painottuu ratkaisukeskeinen kysymystekniikka. Mietitään toivetilannetta ja pieniä konkreettisia toimia siihen pääsemiseksi. Mikäli on tarpeen, tässäkin tapaamisia jatketaan tai asiakas ohjataan toisenlaisen tuen piiriin. Jatkokeskustelut hoitaa yleensä opiskeluhuollon tai kuntoutuksen ammattilainen.
Mitä TOIVO-keskusteluissa painotetaan?
Turvallinen keskusteluilmapiiri syntyy hyväksyvän läsnäolon kautta. On tärkeää pyrkiä nostamaan keskusteluun asiakkaan vahvuuksia ja elämää kannattelevia voimavaroja. Siten asiakkaan elämässä vaikuttavien asioiden ja tilanteiden merkitys tulee kokonaisvaltaisesti huomioiduksi. Vaikka TOIVO on tarkoitettu yksilökeskusteluihin, niissä esiin tulevaa tietoa voidaan hyödyntää tietosuoja huomioiden esimerkiksi suunniteltaessa osallisuutta edistäviä toimia kotiin, kouluun tai muuhun yhteisöön.
Pelkästään yksilölle tarjottava keskustelutuki ei usein riitä parempaa hyvinvointia tavoiteltaessa. Yhtä tärkeää on tiedostaa ympäristön, yhteisön, resurssien ja rakenteiden merkitys. Kohtaamisessa kannattaa puhua ennemminkin “elämäsi haasteista ja vahvuuksista” tai “hankalista tilanteista” kuin “sinun ongelmistasi”.
Anna tilaa asiakkaan osallisuudelle
Kun rakennetaan luottamuksellista vuorovaikutussuhdetta asiakkaan kanssa, on hyvä lähteä liikkeelle ei-tietämisen tilasta. Tämä tarkoittaa ennakkokäsityksistä ja omasta asiantuntijapositiosta luopumista hetkellisesti sekä irti päästämistä tarpeesta edetä heti ratkaisuihin.
Pyrkimyksenä on tehdä tilaa asiakkaan osallisuudelle häntä koskevissa asioissa ja tuottaa hänelle kokemus kuulluksi tulemisesta. Johtoajatuksena on: ”Auta minua ymmärtämään sinua ja sitä, miten koet elämäsi.” (Laura Sokka, luento 12.10.2023)
Vuorovaikutustilanteen rakentaminen
Seuraavat vinkit auttavat asiakaskeskeisen vuorovaikutuksen rakentumisessa:
Kuuntele
- Vältä tarvetta johtaa.
- Keskustelu etenee asiakasta kuunnellen.
Kiinnostu
- Heijasta asiakkaan ajatuksia, tunteita ja tarpeita takaisin sanoittamalla niitä.
Kunnioita
- Ota vastaan se, mitä asiakas haluaa sinulle kertoa.
Kysy
- Esitä tarkentavia kysymyksiä ja ehdotuksia pitäen kuitenkin samalla mielessä, että liikaa kysymällä ja ohjaamalla voit antaa tunteen, että et kuuntele.
(Laura Sokka, luento 12.10.2023)
Miten TOIVO suhteutuu muihin keskustelumateriaaleihin?
TOIVO toimii itsenäisenä keskustelumateriaalina. Siihen voi liittää myös muita sana- ja kuvakortteja tai vaikkapa tehdä niitä itse lisää.
Esimerkiksi KESY-Keskustelu Symbolein tai SYKE-Syventävä keskustelu -materiaalit soveltuvat hyvin kartoituskeskusteluun, jolloin tavoite- ja jatkokeskusteluihin edetään TOIVON avulla.
TOIVON materiaaleja voi käyttää apuna myös muissa strukturoiduissa keskustelumalleissa, ja siihen voi liittää myös muiden materiaalien kortteja, esimerkiksi VAHTO-vahvuuskortteja.
Jaa artikkeli